ANNA ITSELLESI LUPA OLLA ONNELLINEN

Nauran ystävän kanssa. Kaikki on hyvin, mutta silti takaraivossa silti jyskyttää ajatus: "tämä on väärin". Sitä se on, kun on pitkään masentunut - ei antaisi itselleen lupaa olla onnellinen. Masennus-diagnoosini on jo poistettu ja selätetty, mutta silti pieni hiven siitä on jäljellä. Ahdistus. Masentuneisuus. Ne ovat olemassa vieläkin, vaikkakin minä hallitsen niitä eivätkä ne minua.

Enkä juurikaan enää kirjoita pahasta olosta blogiini, en halua velloa siinä vaan siirtyä eteenpäin ja jatkaa elämistä. Tai no, ei se noin helppoa ole, se vaatii paljon tahdonvoimaa ja sellaista sisua jota on vaikea kerätä itselleen varsinkin jos on ollut pitkään masentunut.

Mutta muistakaa, kaikki on mahdollista, pystytte selättämään pahan olon! Pusut ja halit, pysykää vahvana. ♥

10K KATSELUKERTAA JA HARHOISTA

Ensin näin mainitakseni: 10 000 katselukertaa blogissani pamahti rikki! Miettikää, kymmenen tuhatta. Joo joo, jollekin tulee sen verran katseluita päivässä, mutta mulle toi on paljon. Minun pienelle blogille...

Ja mitä minulle kuuluu? Vastaus: erinomaista. Minun mieliala on pysynyt ylhäällä, vaikka tässä välissä olen sairastanut kovaa kuumetta ja kamalaa yskää. En tiedä, olo vain on todella hyvä. Jäännösoireita on kylläkin vähän ollut, ahdistusta ja harhoja, mutta täytyy muistaa, että ne tulevat olemaan osa varmaankin koko loppuelämääni. Nykyään tunnistan, mikä on harha ja mikä ei. Kyllä, ne pelottavat minua, mutta ei, ne eivät estä minua elämästä täysillä.

Muistan, kun jokunen vuosi sitten olin perheen kanssa kauppakeskuksessa. Näin valtavan harhan, vuoristoradan. "Ihmiset" huusivat ja "kiskot" narisivat. Yht'äkkiä vuoristorata katosi, mutta minulla oli erittäin hauskaa shoppaillessa ja nauttiessa hyvää ruokaa. Mitään vuoristorataa ei koskaan ollutkaan, kysyin äidiltä vielä varmuuden vuoksi.

Haluan elää täysillä. Haluan elää. Elää.

Olin tivolissa T:n ja hoitajan kanssa, oloni oli loistava. Rakastan laitteita ja sitä fiilistä mikä tulee vaikkapa juuri tivolissa tai huvipuistossa. Ihmisiä. Aurinkoa. Laitteita. Hymyileviä kasvoja, hyvää musiikkia ja mättöruokaa. Elämä on välillä niin ihanaa.

Kuva googlesta, täältä. Muokkasin jonkun muka-syvällisen tekstinkin siihen, duh.

VAIHTELUKSI HYVÄÄ FIILISTÄ

Nyt on hyvä fiilis. Kerrankin. Ei tämä tule kestämään kuitenkaan, mutta täytyy nauttia! Ollaan illalla menossa elokuviin katsomaan Luokkakokousta. 

Jäännösoireita (=oire, joka ei korjaudu kokonaan, vaan jää pysyväksi) on ollut, eli vähän harhoja. Ja jonkin verran ahdistusta, mutta en ole tarvinnut tarvittavaa, jes! Eilen illalla meinasin ottaa Levozinin, mutta ahdistus lieveni vain juttelemalla omahoitajani kanssa.

Söin suklaamoussea, pystyin nauttimaan siitä. En ole oksentanut viikkoon, eilen illalla sorruin ahmimaan jäätelöä, mutta sortumisia on opittava kestämään... Pitäisi vain treenata itsekuria. :-/ 

Kuntoutumisyksikössä en uskalla oksentaa, hyvä niin. Ahmiminenkin on täällä vähän kuumottelevaa, kun ottaa jätskipaketin, juoksee huoneeseen, toivoo ettei kukaan näe. Kun on syönyt, pitää kuumotella todisteiden hävittämistä. Piilotan jätskipaketit vain roskikseen roskien alle, huono piilo. Äh, ajattelen liikaa. :-D

Hermo on kyllä ollut vähän kireällä. En millään jaksaisi esimerkiksi selittää asioita. T kyseli toisista nuorista kuntoutumisyksikössä, ja tiuskahdin pariin kertaan. Onneksi hän on hyvin ymmärtäväinen.

Äh, kyllä tämä tästä!