21. huhtikuuta 2015

VALO LÖYTYI VIIME HETKELLÄ


Olin varma, että tulen tappamaan itseni. "En tule päättämään tätä peliä luonnollisesti", taisin kirjoittaa silloiseen päiväkirjaani.  Keräsin lääkkeitä. En ottanut kaikki ketipinoreja iltaisin, vaan laitoin jokusen jemmaan. Laitoin jemmaan myös särkylääkkeet, joskus tarvittavia ja unilääkkeitä. En kovin aktiivisesti kuitenkaan tätä "jemmaa" täyttänyt, en olisi saanut tapettua itseäni pelkästään niillä.

Kamalin tapahtui parisen kuukautta sitten; jemmani oli tyhjennetty. Ei pillerin pilleriä.

kuka ne on löytänyt, miksei mulle olla sanottu mitään, miten mä nyt tapan itseni, ei tästä tule mitään, kuka ne on löytänyt, ei ei ei

Sain myöhemmin tietää, että äitini oli löytänyt kätköni. En tiedä, miten äiti reagoi tähän, ei olla puhuttu asiasta. Hirvittää vieläkin.

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen, ettei minulla ole enää lääkekätköä. En vain pystyisi tappamaan itseäni, en tiedä miksi. Liikaa läheisiä ihmisiä, poismenoni satuttaisi heitä liikaa. Varsinkin äitini ja mummuni varmaan sekoaisivat. En voi jättää heitä. Ja rakkaat koirani. Miten kukaan voisi selittää koirilleni, ettei Mariaa enää ole? Itsemurha on kuitenkin niin itsekäs teko. Jotenkin haluan nähdä, mitä elämällä on tarjottavanaan. Onhan tässä jo hyvät syyt jatkaa elämistä, eikö vain?

Parempi niin, etten tee mitään harkitsematonta. Tai no, olenhan mä itsemurhaa suunnitellut varmaan vitosluokasta lähtien, mutta en ole sitä tehnyt. Jokin tässä maailmassa on pitänyt minut hengissä. Ja hyvä niin. Haluaisin uskoa, että jokaisella ihmisellä on tarkoituksensa ja paikkansa maailmassa. Jopa minulla.

16 kommenttia:

  1. hui, tuli ihan kyynel silmään lukiessa tätä :'/ aika synkkää tekstiä.. kaikki haluamme että olet täällä <3

    VastaaPoista
  2. Usko tai älä, sinun tarkoituksesi maailmassa on aivan yhtä tärkeä kuin kaikilla muillakin. Elämä kohtelee kaltoin vain niitä jotka siitä myös selviävät :) Sinä olet selvinnyt tähän asti ja tulet aina selviämäänkin. Kunhan muistat sen myös itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kyynelehdin täällä... Ihanasti sanottu! ♥♥♥

      Poista
  3. mainiot syyt elää... sinua jäätäisiin kaipaamaan..:)

    VastaaPoista
  4. Itsemurha on kyllä aika kamala teko, mutta se vaatii myös paljon voimaa kyseiseltä henkilöltä, että kykenee moisen teon tekemään. Itse olen meinannut tappaa itseni monta kertaa (kirjoitin siitä blogissani hieman) ja joka kerta epäonnistunut aika lahjakkaasti. Masennus ei kuitenkaan ole sitä mitä sinäkin olet. Toivottavasti olosi joskus paranee, tiedän ettei se ole helppoa, mutta mä oikeesti haluan, että sä paranet. Oon käyttäny sun blogia vähän niinku vertaistukena kun on itellä menny asiat huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep... Voi ei, voimia kamalasti. :( Kiitos kauniista sanoistasi! ♥

      Poista
  5. Kovia olet joutunut kokemaan, onneksi elämä näyttää menevän parempaan päin<3

    Teen nyt näitä Demin plussia ja miinuksia

    +selkeä ulkoasu ja tekstit
    +annat varmasti samanlaisessa tilanteessa oleville valoa elämään, iloa elää
    +uskallat kirjoittaa myös aremmista aiheista

    Miinuksia oli vaikea löytää, yhtään en keksinyt!

    Hyvää kesää, olet ihana<3

    www.radianceheartpaw.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Tämä. Tämä, tämä, tämä. Oletko sä käynyt mun pääni sisässä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En myönnä mitään ;-) No ei vaineskaa, eipä olla ainakaan yksin ajatustemme kanssa!

      Poista
  7. Mielessäni on itsellänikin käynyt, että pitäisikö jemmata Ketipinoreita, jos niitä joskus haluaa ottaa ison kasan. Onneksi tämä kirjoitus sai minut taas heräämään. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tekstini auttoi.. Vau. Ja eipä mitään!

      Poista
  8. tosi synkkää tekstiä. kirjotat hyvin, en meinannu millään malttaa pysähtyä mihinkään postaukseen kommentoimaan vaan jatkaa vain lukemista. Jään seurailemaan!
    Hyvää kesän odotusta sinulle! :)

    VastaaPoista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)