15. toukokuuta 2015

EN HALUA HYPÄTÄ PARVEKKEELTA

Olin viime viikonlopun mummullani. A ja M olivat yhden yön kanssani mummolassa. Meillä oli oikein mukavaa, kuten aina. Kokista kului (toiset kuluttavat kossua, me kokista), chatroulettea, naurua, insideläppiä... Mutta myös ahdistusta. Mummu asuu neljännessä kerroksessa, ja hänellä on parveke. Tykkään katsella maisemia parvekkeelta, mutta samalla jokin pieni pirulainen pääni nurkassa huutaa: "Hyppää, et ole minkään arvoinen! Katso nyt, hyppää täältä ja kaikki on paremmin!". Tämä on hyvin ahdistavaa. En halua hypätä. En halua kuolla. Ja jos hyppäisin, niin kuolisinko edes? Ehkä, ehkä en. Minun tuurillani viettäisin vain loppuelämäni neliraajahalvautuneena...
Kuva täältä.
Eilen kävimme pyörälenkillä. Jo sitä suunnitellessa minua ahdisti. En tiedä mikä ahdisti, mutta ahdisti silti. En kai olisi halunnut lähteä. Kun pyöräilimme takaisin päin, päässäni sumeni ja minun oli pakko pysähtyä. En saanut huudettua hoitajaa pysähtymään, olin sekaisin. No, onneksi hoitaja huomasi minun pudonneen joukosta ja pyöräili luokseni. Nojailin pyörääni ja itkin. Tuntematon mies tuli ammattimaisella otteella kysymään minulta mikä on vialla. Hän oli melko varmasti myös mielenterveysongelmiin perehtynyt. Omahoitajani vakuutteli hänelle, että me pärjäämme. Mies lopulta jatkoi matkaansa, mutta olen kiitollinen, että noin huolehtivaisia ihmisiä on olemassa!

Nyt olo on ihan "ok", illalla keilaamaan! Viime aikoina olemme tehneet hyvää ruokaa, pelanneet paljon korttia ja katselleet Suomen pelejä. Kävi kyllä ikävästi eilen... No, ei voi mitään!

Koulussa olen käynyt ja hyvin on mennyt. Ysejä ja kymppejä olen saanut kokeista. Paritehtävät sujuvat hyvin ja läksyjä on jopa ihan mukava tehdä. Nytkin pitäisi mieluummin tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin kuin olla koneella, mutta mutta... :D

Sekavaa tekstiä, antakaa anteeksi. Tulin vain ilmoittamaan, että olen vielä elossa! Loppuun vielä mahtava kaksituntinen mix uusista biiseistä!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tuollainen huolehtivainen ihminen sattuu vastaan, oikeasti! Juuri tänään luin kolumnin siitä, miten suomalaiset eivät uskalla puuttua toisten ihmisten asioihin silloinkaan, kun arvelevat tällä ihmisellä olevan hätä. Että jollakulla voi olla silmä mustana, mutta kukaan ei kehtaa kysyä, mitä on tapahtunut tai mikä on hätänä. Se asia pitää muuttaa.

    Sä selviät kyllä, mä olen varma siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja olen täysin samaa mieltä.

      Toivottavasti, kovasti yritän! :3

      Poista
  2. sun blogin lukijana oonki jo tovin ollu, ja tykkään sun kirjotustavasta ja varsinki blogis ulkoasusta!

    VastaaPoista
  3. Apua olisit avautunut sillon tosta parveke-jutusta :(( Tai no kyllä mä ymmärrän kun et sanonu mitää.. mukava kuitenkin et tommosia mukavia ihmisiä on olemassa ja haleja sinnepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vain pystynyt D: Ja jep! Haleja sullekin. ♥

      Poista
  4. Ihanaa kun tuollaisia huolehtivaisia ihmisiä löytyy! Osaat kirjoittaa tosi hyvin! :)

    Lea - Kuviakin kiinnostaa

    VastaaPoista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)