6. kesäkuuta 2015

MENNEISYYS ARPIEN MUODOSSA

Katson käsivarttani. Siitä voi lukea menneisyyttäni arpien muodossa. Mikä meni pieleen?

Voisin olla vaikka missä. Lukio, harrastuksia, ystäviä, oma asunto kenties. Mutta minä, Maria, junnaan paikoillani. Peruskoulun jälkeen olen käynyt kaksi päivää ammattistarttia ja yhden lukioon valmentavan kurssin. Ja olen vuosimallia 1998... Kaverit ovat menestyneet. Mutta minä vain junnaan. Kiitos tästä, skitsofrenia ja masennus. Sosiaalisten tilanteiden pelkokin rajoitti elämääni ennen paljon. En uskaltanut vastata vieraiden kysymyksiin, pakenin paikalta. En tehnyt aloitetta sosiaalisissa suhteissa. En voinut kulkea bussilla, pelkäsin muita ihmisiä. Siitä sentään olen parantunut, vaikka se diagnooseissani vielä onkin.

Tälläinen sekametelisoppa tällä kertaa. Ajatus ei kulje selkeästi. No, ainakin on suklaata.

10 kommenttia:

  1. Olethan silti päässyt tosi pitkälle, moni ei pystyisi samaan. <3 On uskomattoman hienoa että pärjäät noin hyvin, olet päässyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, käynyt valmentavan lukiokurssin, sinulla on ystäviä ja selvästi tavoitteita. Jatka samaan malliin ja ole ylpeä itsestäsi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos! Tätä tukea tarvitsenkin. On totta, olen päässyt pitkälle pohjamudista. Kiitos. ♥

      Poista
  2. Miten parannut sosiaalistentilanteiden pelosta? T:siitä kärsivä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkitys, läheisten tuki, oma rohkeus ja asenne... Yksi todella tärkeä muutos oli päästää irti pahoista ihmisistä. Se vaatii todella paljon, vaatii rohkeutta altistaa itseään jatkuvasti pienillä määrillä. Tsemppiä, se on mahdollista, ♥

      Poista
  3. Okeij & kiitos ♥ tsemppiä myös sulle ja kaikkea hyvää tulevaisuudelle.

    VastaaPoista
  4. Oot tullu hei tosi pitkälle ja vaikka se tie onki ollu vaikee ni oot kuitenkin elossa eikä junnaaminen haittaa ollenkaan, välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä haluaa elämältä jne! Pakko sanoa et samaistun ku muut saa hyviä numeroita ja itsestä tuntuu etten mitään osaa, mutta kyllä se siitä, positiivisesti vaan opiskelet omassa tahdissa! Tsemppiä ja haleja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu A! ♥ Kyllä, näin teen. Jep, tuttu tunne... Haleja sinnekin. :3

      Poista
  5. Sä oot vielä tosi nuori ja sulla on aikaa kouluttautua ja toteuttaa unelmia! Itsekin olen kärsinyt mielenterveysongelmista nuorempana ja monta vuotta meni myös päihdekoukussa. Usko Jeesukseen pelasti mun elämän(parasta mitä ihmiselle voi tapahtua!) Lääkkeitä, enkä huumeita tai alkoholia ole tarvinnut enää vuosiin. Kun kerron menneisyydestäni niin ihmiset ovat aivan ihmeissään, eivätkä pysty kuvittelemaan minusta että olen ollut joskus niin erilainen. Toivon ja rukoilen sulle Maria kaikkea hyvää ja muista ettet anna ikinä periksi! Kun tosta selviät, olet paljon vahvempi ja viisaampi kuin ne ikäisesi, jotka nyt elävät normaalielämää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen! Ihan uskomatonta, että olen ottanut näitä harppauksia kohti parempaa elämää, koko ajan on koulutuskin lähempänä! :-)

      Voi, paljon tsemppiä. Huippua, että olet päässyt niistä kahleista (edes jotenkin) irti! Ja ihanaa, että saat voimaa uskosta. :-)

      Kiitos ihana anonyymi, en anna periksi! ♥

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)