Päivät ovat menneet hyvin. Torstaina näin blogiystävääni ja meillä oli oikein mukavaa - kävimme kahvilla ja shoppailemassa.
Eilen tulin tänne mummun luokse. Tuli pieni ongelma - tänne oli tulossa serkkuni ja hänen ystävänsä enkä näin olisi voinut olla rauhassa saatika nukkua yksin. Oma tila ja rauha on minulle erittäin tärkeää! Tihrustin itkua ja panikoin.
Asioihin kuitenkin saatiin selvyys kun pääsinkin A:lle yöksi. Meillä oli oikein hauskaa! Teimme sitä mitä yleensä, eli juttelimme skypessä kavereille, olimme chatrouletissa, teimme ruokaa, juttelimme syvällisiä ja rapsuttelimme A:n koiraa Kaapoa, joka esiintyy kuvassa alla.
Äsken mummu alkoi painostamaan minua koulusta. "Kyllä sinun jokin todistus pitäisi saada, eikö sinulla tule tylsää yksikössä sairaslomalla?" En minä tätä sairautta ja sairaslomaa valinnut! Totta kai tulee tylsää ja haluaisin kovasti saada koulut käytyä, mutta ei.
Vammaistukeakin pitäisi hakea taas... Äh, niin paljon asioita. Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn, käykääpä äänestämässä!
Kavereiden kanssa shoppailu on aina niin kivaa :)
VastaaPoistaNiin on! :-)
PoistaKuulostipa mukavalta yökyläilyltä! Tosiaan vastasinkin kyselyyn ja mun mielestä on jees, että sulla on ees jotain kuvia. Niinku itse ottamia. :) Söpö koira muuten!
VastaaPoistaEikös vain! :-D Okei, kiitos kun vastasit! Täytyy alkaa ottamaan enemmän kuvia niin saan laitettua niitä tänne blogin puolelle. c: Hän on! ♥
PoistaHieno kuva! (: laita vain lisää itseotettuja kuvia.
VastaaPoistaKiitos! Ja ihanaa kun laitoit mielipiteesi! :-)
PoistaMummusi on varmasti huolissaan ja mahdollisesti aiheestakin. Olet niin nuori ja elät maailmassa, jossa ilman ammattia ihminen ei käytännössä ottaen ole mitään. Itse olen huomannut viimeisen vuoden aikana, että sillä että lukion keskivaiheilla passivoiduin mielen järkkymisen takia, on seurauksia. Lukion sain käytyä kun tein aivan minimit ja niidenkin tekemiseen vaadittiin paljon ja välistä liikaa, (tietänet varmaankin tunteen). Tarkoitukseni oli lähteä yliopistoon ja minun lukupäällä sinne oltaisiin menty kohtuuvarmasti, jos en olisi passivoitunut ja unohtanut oppimisrutiinia. Nyt olen ammattikoulussa jo toista yritystä yrittämässä, enkä jaksa vieläkään kunnolla. Harmittaa, että en kykene edes suunnilleen sopeutumaan tämän maailman muottiin, jossa on oltava aktiivinen ja vapaa-aika saa olla ainut ongelma. Nyt kun olen kuntoutunut niin, ettei esim pientä saikkua tipu niin helposti kuin ennen, tunnen itseni usein riittämättömäksi ja turhaksi. Koen syyllisyyttä että passivoituminen, eli rehellisesti sanottuna opittu laiskuus on ainoita arkea haittaavia asioita, mitä on jäänyt ja katson kateellisena kun lähimmäiseni valmistuvat ja saavat työpaikkoja.
VastaaPoistaEn halua olla mitenkään ilkeä, enkä tarkoita pahalla sinulle, vaikutat olevan vain samankaltaisessa tilanteessa kuin missä itse olen joskus ollut ja silloin ei olekaan tarvis jaksaa, mutta tulevaisuuttasi ajatellen, yritä keksiä jokin keino, millä pystyt kehittämään itseäsi ja pitämään oppimiskykyäsi yllä siihen asti että taas todella tarvitset sitä. Voin sanoa, että uusi starttaus kylmiltään on paljon hankalampaa kuin tyhjänkäynnistä lämpimällä moottorilla liikkeelle lähtö. Myöhemmin on hyvin vaikeaa opetella oppiminen uudestaan kun lääkkeet ovat passivoineet aivot ja yksiköt sekä vaikea elämäntilanne tavan olla ja toimia. Minulle se on ollut niin vaikeaa, että sen yrittäminen heittää helposti relapsille tai ainakin tunkee yrityksen keskeyttävät ennakko-oireet pintaan.
Toivon, ettei sulle tuu tässä asiassa hankaluuksia kun kuntoutumisesi on oikeassa kohdassa ja että muuten aktiiviselta ja sosiaaliselta vaikuttava elämäsi auttaa myöhemmin taas käynnistämään oppimisen ja koulunkäymisen vaivattomammin, mutta tosiaan kehottaisin jollain keinolla muistuttamaan aivoja siitä että miten se oppimisjuttu tehtiinkään. Tsemppiä! :)
Ymmärrän pointtisi. Ensi kuussa mun olisi tarkoitus ehkä kokeilla LUVA-ruotsia niin, että osa kurssista tehdään etätehtävinä. Olisikohan se sopiva keino omaksua taas oppinen, mitä mieltä olet (jos enää tätä vastausta näet)? Mielestäni se olisi oiva tapa saada elämä raiteilleen. Sitten kun vointi sen sallii, ottaisin taas "oikean" lukion kursseja.
PoistaTuo, että läheiset valmistuvat ja saavat työpaikkoja on tuttu tunne... Kaverit pärjäävät yo-kokeissa ja kaikessa ja minä junnaan. Olen hieman katkera tämän takia sairaudelleni, mutta en sitä voi kaikesta syyttää.
Täytyy nyt vain yrittää tsempata niin, etten kylmiltään enää koskaan joudu opettelemaan koulunkäyntiä! :-)
Kiitos todella paljon kommentistasi. Ihanaa, kun sanoit asiasta ystävällisesti ja tsemppaavasti.
Tuo ruottin kurssi kuulostaa hyvältä! Eihän suoritteet taida olla tilanteesi kannalta se oleellinen juttu nyt, vaan se, että sitten kun suoritteet tulevat ajankohtaiseksi, ne ei käy ylivoimaisiksi. :)
PoistaMitä ite olen tätä amiskokeilua päässyt jo melkein syyslomaan saakka, olen huomannut, että ite pärjään, kun saa tehdä omaan tahtiin, mutta jos tehtäviä tulee entisten päälle tai kertarysäyksellä paljon, se on vaikeaa ja aiheuttaa stressiä, jota en osaa vieläkään kunnolla sietää.
Varmasti löydät oman tavan olla maailmassa ja keinot oppia ja kehittyä ihmisenä rasittamatta itseäsi. Vaikutat luonteeltasi positiiviselta ja sisukkaalta, joten varmasti löydät paikkasi täällä. Muistahan kuitenkin välillä myös nauttia matkasta sinne, jotta siellä löydät itsestäsikin jotain, jota muistellessa hymyillä. :)
Aws kiitos ihana anonyymi! ♥ Todella kauniisti ja tsemppaavasti sanottu. ^^ Ja mullakin on tota "stressiallergiaa" ja kun sitä on liikaa, menen psykoottiseksi...
PoistaMukava postaus ja söpö koira :) tuosta äänestyksestä että laita vaan ite otettuja, tulee persoonallisempi blogi!
VastaaPoistahttp://rakkausruokaaninspiroi.blogspot.fi/
ruoka-ja lifestyleblogini :)
Kiitos! Hän on. :3 Kiva kuulla mielipiteesi!
PoistaIhanan syksyinen postaus! :)
VastaaPoistaKiitoksia! Syksy on kyllä ihanaa aikaa.
PoistaIhanat syksykuvat ja suloinen koira! Hyvältä kuulosti tuo yökyläilykin, itsekin juuri vietin tässä viikonloppuna siskosviikonloppua ja lenkkeiltiin ja leivottiin siskoni kanssa. Oli huippukivaa aikaa ja pääsi jälleen avautumaan ajatuksistaan puolin ja toisin. :)
VastaaPoistahttp://justsayinghianne.blogspot.fi/
Minä ja hauveli kiitämme! Se olikin kivaa. :-) Ja hauska kuulla! Samat fiilikset minullakin.
Poistasöpö koira ja hyviä kuvia 😊 ja sulla on kiva blogi!
VastaaPoistaKiitokset koiraherralta ja minulta :-)
Poista