19. marraskuuta 2015

KOULUSTA

Peruskoulun kävin erittäin hyvin arvosanoin. Aloitin sen jälkeen ammattistartin, joka oli aivan liian raskas ja stressin aiheuttaman psykoosin takia jouduin osastolle. No, pääsin osastolta pois.

En muista jouduinko vielä uudestaan osastolle tässä välissä, kaikki on harmaata mössöä enkä osaa eritellä siitä yksityiskohtia.

Osaston jälkeen aloitin muistaakseni lukioon valmentavan englannin kurssin, jonka sain suoritettua loppuun.

Nyt sama pohdinta, jouduinko tässä välissä suljetulle? En muista kyllä ollenkaan, kiitos tästä, psykoosi.

No, tuntui hyvältä aloittaa "oikeat" lukion kurssit ja otin filosofian, opon ja historian. Jokusen viikon sinnittelin, mutta yllätys yllätys psykoosi nosti päätään. Kärsin päivittäin harhoista ja kaikki päivät menivät itkiessä sängyn pohjalla. Eipä aikaakaan kun lääkäri sanoi, että nyt on aika mennä suljetulle, koulusta ei tule mitään. Koulu oli aivan liian iso stressitekijä minulle. Onneksi tottelin lääkäriä ja menin ajoissa hoitoon.

Osastokuviot tuli ja meni, mites sitten tästä eteenpäin? En tiedä, en tosiaan tiedä. Iltalukio houkuttelisi, mutta jos kuuntelen sydäntäni, haluaisin ammattikouluun sote-alalle. Ihmisten auttaminen on kuitenkin aina ollut se juttu. Olen halunnut milloin opettajaksi ja milloin lääkäriksi. Kunnianhimoa siis löytyy.
Kuva täältä.
Hoitaja sanoi tänään, että olen sitkeä ja ihailee sisuani. Harmi, että en pysty uskomaan sitä, sillä enhän minä kouluakaan pysty käymään...

14 kommenttia:

  1. kuuntele sitä sydäntäs. jooko? :) ♥ voimia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa lähihoitajakoulu ei tule kysymykseenkään, mutta jossain vaiheessa! Kiitos!! ♥

      Poista
  2. Todella inspiroiva postaus, tykkäsin todella paljon. Sun kirjotustyyli on myös mukavan helppolukuista. I like :)

    VastaaPoista
  3. Et ehkä pystynyt tai et pysty vieläkään, mutta se ei tarkoita ettetkö koskaan enään pystyisi. Sä pystyt sittenkun jaksat, eikä se tee susta huonompaa! Oot oikeasti sisukas ja vahva tyttö! Tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äwäwäww, kiitos Adalmiina! ♥ Aivan ihana kommentti!

      Poista
  4. sote ala on vielä ihan liian rankkaa sulle.. ite alotin psykoosin jälkeen sote alan ja en mä sitä kauaa jaksanut. Odota vielä vuosi, pari.

    VastaaPoista
  5. Se ettet nyt juuri pysty käymään koulua -ei kai määrittele sitkeyttä ja sisukkuuttasi? Eihän, höhlä!?! ;)) Kyllä ihan varmasti järjestyy ne koulujututkin sitten kun niille on hyvä aika. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no, ei se määrittele. Olen tehnyt kaikkeni ja sairaus tekee niinkuin haluaa. Niinpä! :-)

      Poista
  6. Kyllä sä pystyt vielä saavuttaan unelmas, hienoa, että sulla on niitä :) ! Ei kannata sairauden takia ainakaan päästää irti niistä. Toisten auttaminen houkuttaa, kun on itse tullut autetuksi, ainakin minua. Minullakin on unelma, haluan lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, vaikka itsellänikin on psykoosidiagnoosi (harhaluuloisuushäiriö..). Mutta ei anneta sairauksien lannistaa meitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww. :3 Niinpä! Olen samaa mieltä, sitä haluaa jakaa apua kun itsekin siitä hyötynyt. Älä sinäkään päästä irti unelmistasi, jooko? ♥

      Poista
  7. Voi kun itsekin jaksaisi olla noin sitkeä ja vielä tavoitella unelmia.. Itse hylkäsin ne jo monta vuotta sitten :/ tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina löytyy toivoa ♥ Älä anna periksi. Kiitos :3

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)