Viimeisimmän paniikkikohtauksen jälkeen hoitaja tulosti netistä minulle tietoa paniikkihäiriöstä, ja kävimme sen läpi. Kaikki oireet, jotka hoitaja mainitsi, kuulostivat tutulta. Olin hieman järkyttynyt nimestä paniikkihäiriö, mutta se aukaisi monta solmua: nyt tiedän, mitä oireeni ovat.
Paniikkihäiriöhän on siis psyykkinen oireyhtymä, jolle tyypillisiä ovat toistuvat ja voimakkaat ahdistuskohtaukset. Paniikkihäiriön oireet ovat sekä fyysisiä ja psyykkisiä, molemmat minulle tuttuja. Yleisimpiä oireitani ovat esimerkiksi:
- sydämentykytykset
- rintakivut
- vatsavaivat
- huimaus
- heikotus
- epätodellinen olo
- kylmät ja kuumat aallot
- kylmähiki
- raajojen tunnottomuutta
- pelot.
Itse paniikkikohtaus ei kestä kovin kauaa, mutta minulla huono olo saattaa kestää vaikka neljäkin tuntia, jonka jälkeen tulee usein paniikkikohtaus, jos en saa apua tai lääkettä. Aikamoista kärsimystä, pahimmillaan tosiaan monta tuntia.
Ensimmäisen "kunnon" paniikkikohtauksen sain yläasteella sairaalakoulussa. Olin ollut pitkään ahdistunut ja itkuinen, ja sitten räjähti. En saanut happea, haukoin henkeä, huutoitkin, tärisin ja pelkäsin. Olin tuskahikinen ja maailma vain pyöri edessäni, irrotin tavallaan itseni tästä maailmasta. Olin todella järkyttynyt, ja pakenin kuntoutumisyksikköön, koulussa en voinut olla. Sain keskusteluapua, ja tilanne meni ohi, Pahin asia oli, että paniikkikohtauksia alkoi tulla toistuvasti.
Yläasteen jälkeen en ollut kauheasti saanut kohtauksia, varmaan kahden käden sormilla ne sai laskettua. Viime aikoina on taas tullut enemmän, mutta osaan jo hallita niitä jotenkin.
 |
| Kuva: medical daily |
Ensimmäisen "kunnon" paniikkikohtauksen sain yläasteella sairaalakoulussa. Olin ollut pitkään ahdistunut ja itkuinen, ja sitten räjähti. En saanut happea, haukoin henkeä, huutoitkin, tärisin ja pelkäsin. Olin tuskahikinen ja maailma vain pyöri edessäni, irrotin tavallaan itseni tästä maailmasta. Olin todella järkyttynyt, ja pakenin kuntoutumisyksikköön, koulussa en voinut olla. Sain keskusteluapua, ja tilanne meni ohi, Pahin asia oli, että paniikkikohtauksia alkoi tulla toistuvasti.
Yläasteen jälkeen en ollut kauheasti saanut kohtauksia, varmaan kahden käden sormilla ne sai laskettua. Viime aikoina on taas tullut enemmän, mutta osaan jo hallita niitä jotenkin.
Tää postaus toi paljon lisätietoa ainakin mulle kyseisestä aiheesta, joten kiitos. Oon pitkään jo käyny aina vierailemassa sun blogissa, koska avaudut näistä aiheista aivan eri tavalla kun oon missään muissa blogeissa joihin oon törmännyt - joten eiköhän mun oo aika vihdoinkin liittyä lukijaks :-D
VastaaPoistahttp://notttwice.blogspot.fi
Ole hyvä! Mielestäni on ihanaa jakaa tietoa näistä asioista! Ja kiva kuulla Milla! Kiitos paljon. :-)
PoistaMulla on lapsesta asti ollut paniikkihäiriö, tosin koko yläasteen ajan se pysyi jostain syyst pois ja alkoi taas ammattikoulussa uudelleen. Enhän mä sitä ala-asteella ymmärtänyt mikä mua vaivasi, luulin olevani ihan hullu.
VastaaPoistaTodella paska ja hankala sairaus, mutta onneksi senkin kanssa voi ajan kanssa oppia elämään.
Jos osaat yhtään enkkua, niin tässä linkissä on erittäin hyvää tietoa asiasta ja mm. video jossa on hengitysharjoitus. Oon tosiaan jo vuosia tästä vaivasta kärsinyt eikä asia oo mulle mikään uus, mutta silti toi sivusto jotenkin avas mun silmät tän asian suhteen ihan uudella tavalla, niin hyvin se on selitetty. Toivottavasti ois sullekin apua! http://www.anxietycoach.com/anxietyattacks.html
Ää, tsemppiä Mary.. :-(
PoistaNiin on. Ihanaa kuulla, että sen kanssa voi oppia elämään, helpottaa kummasti.
Ja siis vautsi mikä teksti, perehdyn siihen vielä myöhemminkin. Ihan huippua kun linkkasit tuon minulle! Kiitos ♥
Kuulostaa tosi pelottavalta :S mulla on tullut joskus paniikkikohtaus tai joku sen tapainen, se on kamalaa.
VastaaPoistahttp://turkoosivadelma.blogspot.fi/
Se tuntuu todella pelottavalta. Voi ei, tsemppiä, toivotaan etteivät ne uusiudu sinulla! ♥
PoistaSe oli omalla kohdallanikin jollain tapaa todella helpottavaa, kun sai oireilulle syyn, eikä tarvinnut enää pelätä niin paljoa mitä itselle tapahtuu paniikki tilanteissa. :)
VastaaPoistaNiinpä! Ja hoitajani osasi selittää asian niin hyvin, kiitokset hänelle. :-)
PoistaIte olen kärsinyt paniikkikohtauksista jo tosi kauan. Tässä elämäntilanteessa saatan saada muutaman kohtauksen päivässä. Ja kaikki muu siihen sitten vielä päälle. Mutta niin, olin tavallaan iloinen siitä, että en tosiaan ole ainut, jka tästä kärsii, mutta taas toisaalta olisin mielummin toki ainut, ettei muiden tarvitsisi kärsiä.
VastaaPoistahttp://papercraneintherain.blogspot.fi/
Voi ei, todella kamalaa kuulla, kuinka vaikeaa sinulla on. Paljon tsemppiä ja haleja.. Tarvitset niitä ♥
PoistaJa ymmärrän, olen kelannut samaa. Vertaistuki on tärkeää kuitenkin, ainakin minulle!
Hyvä teksti!samoja oireita mullakin on ollu! ♥
VastaaPoistaKiitos! Ja okei, tsemppiä! ♥
PoistaMielenkiintoinen postaus! Edellisen sanoin pidän todella paljon siitä, että puhut täällä näistä asioista avoimesti turhia kiertelemättä. Siinä tulee tietynlainen side lukijan ja kirjoittajan välille ja sellaista harvemmin tulee etenkin kun nykyään useissa blogeissa näytetään vaan ne positiiviset asiat. Oot kyllä huipputyyppi Maria! :--)
VastaaPoistaVoi että, kiitos Anu! Ihan huippua kuulla. :-) Tuo on kyllä totta, sitä tulee tietynlainen side ja tuokin, että blogeissa kaunistellaan asioita. Mutta joo, kaunistelua ei minun blogissani esiinny! :-D
PoistaKiitos vielä ihana! ♥
Tykkään siitä, että kerroit paniikkihäiriön oireita, niin saa itsekin lisää tietoa :) Ja sanon vieläkin, että tää blogin ulkoasu on tosi kiva!
VastaaPoistaJees, kiva kuulla! Ja kiitos Jenni! :-)
PoistaTykkään hurjasti siitä et puhut avoimesti, jaat tietoa joka on realistista. Oon oppinu sulta paljon ja et oo sellanen huomionhakunen. Ei oo muuta ku positiivista sanottavaa!! Sun blogi on oikeesti mielenkiintonen. Isot halit ja tsempit kesään! :)
VastaaPoistaVoi kiitos! Tuohon pyrinkin - samaistuttavuuteen, selkeyteen ja avoimuuteen. Aivan ihana kuulla. Kiitos vielä! :-)
Poista