20. tammikuuta 2017

TILANNEPÄIVITYSTÄ

Melkein neljä kuukautta viimeisimmästä päivityksestäni täällä blogin puolella. Ei vain ole ollut fiilistä kirjoittaa. Ja vaikka olisi ollutkin, olin aivan sumussa sekä lukossa, ja kynnys kirjoittaa nousi päivä päivältä. Toivottavasti ymmärrätte. :-)

Hui, tauon aikana paljon on tapahtunut, mutta samoilla vesillä seilaan edelleen. Olen löytänyt itseäni. Olen siirtymässä veganismiin. Uusia ystäviä, uusia kokemuksia. Masentuneisuus tosin nostanut päätään, jälleen, koitan vain pärjäillä.

Muutan parin viikon päästä, taas kerran, ja tällä kertaa melkein täysin keskustaan uuteen nuorten tuetun asumisen keskukseen. Veikkaisin, että elämäni tulee muuttumaan paljon tuon muuton myötä. Nykyisessä tukiasunnossani ei ole paljoakaan tukea, olen aika... Yksin. En kuitenkaan yksinäinen, minulla on sukulaisia, ystäviä ja ihania omahoitajia, vaikkei heillä riitäkään aika.
Tuosta masentuneisuudesta... Se tulee usein yllättäen, yhtäkkiä ei vain enää jaksa. Ei jaksa hymyillä, ei tiskata, tietokoneenkin avaaminen voi olla vaikeaa. Välillä itkettää, välillä taas ei tule itku vaikka kuinka pusertaisi sekä haluaisi itkeä pahan pois. Tulee erittäin itsetuhoisia ajatuksia. "Haluan vain pois. Kokonaan pois, ymmärrätkö?" - tuota itkin äidilleni. Hän ei tuntunut ymmärtävän minua eikä sanojani. Nyt nuo ajatukset ovat helpottaneet, niitä tuleekin lähinnä vain paniikkikohtauksia saadessani.

Paniikkikohtaukset ovat melkein päivittäisiä, ainakin viikottaisia. Sitä alkaa välttelemään tiettyjä tilanteeta, "jos saankin kohtauksen"... Terapeuttinikaan ei osaa ottaa kantaa. Eikä hän tunnu tajuavan tämän vakavuutta, puhumme lähinnä arkisista asioista, kuten ihan vain selviämisestä. Päivä kerrallaan...

Mahtavaa perjantai-iltaa kaikille! Lähetän suuria virtuaalihaleja jokaiselle teistä. ♥

15 kommenttia:

  1. Voimia päiviisi! Muuta en oikein osaa sanoa...

    VastaaPoista
  2. Todella ihanaa kun olet palannut <3 Tsemppiä uusiin haasteisiin :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla, että oot hengissä kuitenkin. Paljon voimia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana kommentti, kiitos! Voimia sinnekin, tusinoittain haleja! :-)

      Poista
  4. Ihailen rohkeuttasi itkeä äidillesi.. Itse olen aina yrittänyt pitää vanhemmat mahdollisimman kaukana tunteiden heittelyistä..

    Harmi ettei terapeuttisi suhtaudu tarpeeksi tosissaan paniikkikohtauksiisi. Mukavaa, että pääset muuttaamaan, jos vaikka se piristäisi mieltä ja sieltä saisi riittävästi tukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olekaan ajatellut asiaa tuolta kantilta! Kyllä, minulla on rohkeutta muutenkin näyttää tunteeni. Varsinkin äidille, hän on elämäni tukipilari. Ja jos feikkaan tunteeni, hän huomaa sen aina. Olemme tiivis kaksikko, jos noin voi sanoa.

      Ja niinpä. En tiedä mitä tehdä asian kanssa, olen vähän hukassa. Sekä muuttaminen on mielessä miltei koko ajan, jospa silloin helpottaisi.. :-)

      Kiitos kommentistasi! ^^

      Poista
  5. Apuaa, oon jo jonkin aikaa miettinyt, että milloinhan kirjoitat taas, koska sun kuulumisia on aina ihana lukea - varsinkin hyviä kuulumisia. Ihanaa siis, että kirjoitit! Tietenkin sun oma jaksaminen määrittää sen, että jaksatko tai viitsitkö kirjoitella, kun luulisin, että vain huonojen kuulumisten kirjoittaminen viikkotolkulla on itsellekin raskasta. Itsekin olen välillä kirjoitellut niitä huonoja kuulumisia ja se on mun mielestä ihan okei. Onneksi nyt on aihetta juhlaan mulla(kin) :D

    Ja upeeta, että oot puhunut äidillesi tunteistasi, mäkin yleensä puhun äidille ekana jos jokin asia painaa mua kovasti, ellei sitten se paha olo tule yöaikaan... silloin en viitsi häiritä ketään vuodatuksellani :|

    Tsemppiä ja haleja ihanalle Marialle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi Jenni.. ♥ Ihanaa kun kommentoit! Ihana kuulla. :-) Ja joo, huonoja kuulumisia ei jaksa raapustaa - nykyään huonon olon tullen en halua vaivata ystäviäni tai angstata netissä. Olen ehkä hieman yksin kärsijä, tiedäthän... :-D Ja huonojakin kuulumisia tulee aina, se on ymmärrettävää. Ja siis, eihän kukaan nyt valehdellakaan halua. Ja jep! ;-)

      Niinpä. Äidit... ♥ Yöllä ahdistus on suoraan sanottuna perseestä, kun ei viitsisi ketään herättää tai mitään. Ei edes sitä äitiä, hänellä on muutenkin huonolla tolalla tuo unensaanti.

      Tsempit ja halit ihanuudelle nimeltä Jenni myös! ♥♥

      Poista
  6. Kiva kuulla sinusta, olenkin miettinyt, miten sulla menee :) Onnea muuttoon ja jaksamista!


    - TL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada tälläistä palautetta! Kiitos TL! :-)

      Poista
  7. Ihanaa, että olet palannut! Tervetuloa takaisin, ihan huippua taas päästä kuulmemaan susta ♡

    VastaaPoista
  8. Minäkin olen vähentänyt kirjoittamista ja vaihdoin blogin myös yksityiseksi. Jos et ole vielä pyytänyt lukijaksi niin laita viestiä hiljaisuusenvankina@gmail.com

    VastaaPoista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)