8. huhtikuuta 2017

VEGAANIELÄMÄNI ENSIASKELEET

Nyt on luvassa postausta, joka ei varsinaisesti blogini aihepiiriin kuulu, mutta tästä kyseltiin, niin antaa mennä. Jos ei kasvissyönti kiinnosta, skippaa tämä postaus! :-)

En ole aina ymmärtänyt, miten suuresti maapallomme varoja kuluttaa eläinteollisuus. Havahduin siihen vasta päälle puoli vuotta sitten, kun aloin etsimään faktaa veganismista. Minulla on aina ollut kasvissyöjä- ja vegaaniystäviä, mutta en ollut tutkinut asiaa.

Kiinnostuin veganismista silloin, kun kuntoutumisyksikköön tuli vegaaninuori. Asia tuli esille nopeasti, sillä hänellä oli erilainen ruokavalio ja elämäntyyli kuin muilla. Hän teki herkullisia vegaaniruokia, hän oli Särkänniemen delfinaariota vastaan ja kaikki muukin jotenkin sävähdytti. Itse ajattelin, etten itse pystyisi elämään ilman mitään eläinperäisiä tuotteita. Ja olin muuten niin väärässä.

Muutin pois yksiköstä, ja vieläkin päivittäin etsin tietoa kaikista kasvissyönnin muodoista, imin kaiken informaation, kokeilin kasvisruokia ja katsoin dokumentteja. Isänpäivän alla sain tarpeekseni. Halusin muutosta, halusin elää ekologisemmin. Halusin syödä kasvipohjaisesti. Halusin olla satuttamatta eläimiä, arvostan jokaista elämää. Halusin uuden elämäntyylin, joka on koko ajan työn alla.

Aloin vähentämään punaista lihaa alunperin terveydellisistä syistä, sitten jäi pois muutkin lihatuotteet, nopeasti kaikki muutkin eläinperäiset tuotteet. Tuntui hyvältä - miksi en ollut tajunnut aikaisemmin, kuinka tämä antaa voimaa?

Kuvan lähde (klik!)
Päätökseni tapahtui lomalla vanhempieni luona, ja kävin vanhempieni kanssa suurta sanaharkkaa uudesta ruokavaliostani. He eivät voineet ymmärtää, eivät ymmärrä vieläkään. Mutta tämä on minun elämäni, päätökseni ja hyvinvointini.

Kun palasin kotiin silloiseen tukiasuntooni, ilmoitin haluavani vegaaniruokaa. Ja se onnistui pienten mutkien jälkeen. Olin helpottunut. Sain paljon vinkkejä tutuiltani päästäkseni alkuun veganismissa.

Tämä on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikken vielä täysin vegaani olekaan - minulla on nahkakengät, eläintestattua kosmetiikkaa ja villasukkia. Mutta käytän ne loppuun, mitään en heitä pois, se vasta olisikin arvojeni vastaista. Niin ja minun pitäisi hankkia esimerkiksi hedelmäkestokasseja, opetella kierrättämään kunnolla ja ottaa selvää joistakin asioista, kuten E-koodeista. Mutta noin muuten, vegaanielämäntyylini on ottamassa tuulta purjeisiin! Mahtavaa, tämä on se johon haluan panostaa, tämä antaa minulle energiaa ja hyvää fiilistä.

Lyhyesti sanottuna motivaattorina veganismiini ovat terveydelliset ja ympäristölliset syyt sekä eläinten olot. Mitkä ovat sinun motivaattorisi, vegaanitoverini?

4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ♥ vaikka oonki lihansyöjä :D ;)

    VastaaPoista
  2. itsekin olen vegaani, tosin syön kalaa kanaa ja kalkkunaa, olen ollut 10 vuotta, välillä sattui repsahdus, pieni. netissä tosin lukee että kasvit aistivat kun ne syödään, heh. vanhempanikin syövät enemmän kanaa ja kalkkunaa, aina kun olen sielä yötä. vanhempani ymmärtävät valintaani, tosin isä välillä kyselee miksi en syö lihaa, hän on maaseudulta eikä
    ne sielä ymmärrä sitä periaatetta että eläimiä ei saisi syödä, pitävät luonnollisena että eläimiä teurastetaan. kyllä ne silti eläimiä rakastaa, sielä oli aina paljon kissoja ja koira. variksiakin niillä oli, ja lehmiä, pari, tietenkin. sori meni ehkä vähä aiheen ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis varsinkin vähän vanhemmat ihmiset eivät helposti ymmärrä kasvissyöntiä, sillä se on ollut ainakin heidän lapsuudessa tuntematon käsite. Toinen on, että tätä vegaanihommaa pidetään "trendinä". Jos se on trendi, niin toivottavasti tämä pysyy voimissaan maapallon tuhoutumiseen saakka, heh.

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)