22. syyskuuta 2015

ONNEAKO

Oli ihan järjettömän hyvä olo. Ideoita sateli, olin äänessä, jaksoin painaa pää kolmantena jalkana. Kävin kolme kertaa lenkillä ulkona. Kirjoittelin blogia, piirtelin, siivosin, datailin. Tein kaikkea. Fiilis oli oikeasti mahdottoman hyvä, hymyilin jatkuvasti.

Mutta sitten... Rintaa puristi, tihrustin itkua. Ahdistus voimistui jokaisella hengenvedolla johtaen äärettömän huonoon oloon. Ennen kuin menin psykoottiseksi, päätin mennä hoitajien luo. Paikalla oli kaksi nuorta naishoitajaa, molemmat todella mukavia. Puhuin, puhuin, puhuin ja puhuin. Lopputuloksena ajattelimme, että näin hyvä olo tuntuu vieraalta, olin hukassa.

Hoitajat vakuuttelivat, että tämä hyvä oloni oli normaalia eikä liian ylitseampuvaa. Koinko minä onnea? Ihan oikeaa onnea? Sitä, mikä tuli pienenä kun sai ostettua Lauantai-karkkipussin? Oikeasti, minäkö paranen? Tuntuu mahdottoman hyvältä.

14 kommenttia:

  1. Niin, tuollaiset hetket alkaa pikkuhiljaa lisääntyä! Nauti :)

    VastaaPoista
  2. Linkkasit blogisi aiheeseeni Demiin ja nyt hetken blogiasi selatessani tajusin, että meillä on ollut aika samanlainen osastoaika.

    Mullakin tuhoutui monia ystävyyssuhteita, kun menin osastolle. Tyypit eivät hyväksyneet, että heillä oli ns. "hullu" kaverina :/ Mutta, kuten esittelyssäsi sanot, siitä näkee ketkä ovat oikeita ystäviä, jotka seisovat rinnallasi vaikka mitä tulisi eteen ♥

    Itselläni tosin on aika tuoreita haavoja osastokavereista. Sain ex-parhaan ystäväni osastolta vuonna 2011, hän pisti välit poikki viime maaliskuussa koska eräs toinen ex-ystäväni oli käskenyt. Olin vain luullut, että se *"bestis" olisi ollut edes vähän fiksumpi. Hänen perässään lähti viisi(!!) muutakin "frendiä", toinen toistaan ihmeellisimmillä syillä. Yksi esimerkiksi sanoi, että lähettelen hänelle WhatsAppissa liikaa kuvia, eikä hän siksi halua olla kaverini. Minulla ei ole kyseisen ihmisen puhelinnumeroa, joten... kysyessäni oikeaa syytä hän esti minut Facebookissa.

    Ex-bestiksen ja minun välirikkomme jätti muhun syvempääkin syvemmät arvet, jotka muuttuivat melkein itsetuhoisuudeksi. Mietin pitkään, mikä mussa on vikana, miksi kaikki kaikkoaa mun luota? Eikä taannoinen blogiini kommentoija JaSa ainakaan parantanut tilannetta, hän käski minua miettimään, että olisiko kenties mussa tosiaankin jotain vikaa, sanoi, että vaikutan vialliselta. Yritin sanoa, että lopeta, toi vaan pahentaa mun oloa, mutta se vain jatkoi ja sanoi, että mun kannattaa muuttaa luonnettani jos haluan saada ystäviä. Onneksi sain JaSan ajettua pois blogistani, mutta hänen sanansa kaivertavat minua vieläkin - tuntematon ihminenkin sanoo minusta noin, joten onko minussa tosiaankin vikaa? JaSa ei ollut trolli, kirjoitti asiallisella kieliasulla ja pitkiä kommentteja joissa perusteli mielipidettään, mutta pahoitti toistuvasti mieleni. Kun sanoin, etten ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän käski minua kasvamaan aikuiseksi koska mun ikä edellyttää sitä ja että olen itsekeskeinen idiootti koska en ole hänen kanssaan samaa mieltä.

    Haluan todella uskoa, ettei mussa ole sen suurempaa vikaa kuin kenessä tahansa muussakaan, mutta sitä on tässä vaiheessa vaikeaa uskoa tosissaan.

    Lääkkeistäsikin löytyy vastaavuuksia omien lääkkeideni kanssa. Mulla tosin Abilify on 3,75mg, mutta kun olin ikäisesi, se oli 30mg. Levozinia syön myös murusen, jos alkaa ahdistaa ja se toimii myös välillä nukahtamislääkkeenä.

    Ja mä oon samaa mieltä tuosta, että suljettuja osastoja tai avoimia osastoja pidetään usein paljon paljon kamalampina kuin mitä ne ovat. :D Ihan kivoja paikkoja ne loppujen lopuksi ovat. Itselläni ei ole suljetulta osastolta hyviä kokemuksia koska osasto oli täynnä kiusaajiani, mutta avoimelta on paljonkin x3 + Tiedän monia joita suljettu osasto auttoi parantumaan.

    Tähän loppuun mun on pakko sanoa, että sä kyllä osaat kirjoittaa asioistasi ihan mielettömän hyvin! Tuo sun "harhoista"-postaus oli tosi mielenkiintoinen, pelottava ja osasit kuvailla juttusi tosi hyvin. Vau. Mulla ei itelläni ole ikinä ollut mitään harhoja, mutta voin kuvitella millaisia harhat ovat näkemieni skitsofrenia-dokumenttien perusteella. Youtubessa on video, jossa demonstroidaan mitä skitsofreenikko voi kuulla päänsä sisällä. Pelottavaa kamaa, pakko sanoa.

    En yleensä liity blogeihin, joissa kuvat on otettu jostain muualta, mutta voisin tässä kohdassa tehdä poikkeuksen. Haluan olla mukana näkemässä lisää tarinaasi, kehittymistäsi ja parantumistasi ja ennenkaikkea lisää tämmöisiä postauksia joissa kerrot olleesi edes hetken onnellinen. ♥

    "Sä et oo yksin, sä voitat, sä paranet", lainatakseni yhtä ihanaa hoitajaa osastolla joka sanoi mulle noin kun mulla oli paha olla. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin ihan sanattomaksi, meissä on niin paljon samaa. Pistää ketuttamaan tuollaiset ns. feikkikaverit, joiden kanssa ollaan vaan jos toisesta hyödytään jne. Ja mitä ihmettä tuo JaSa?! Tulla nyt arvostelemaan ihmistä, jota todennäköisesti edes ei tunne. Ja ei sussa mielestäni mitään vikaa ole... :-/

      Heh, tämäkin meillä samat.. Levozin on ainakin ihan huippulääke. :-)

      No niinpä, osastot voivat olla ihan mukavia paikkoja ja edellytys paranemiselle.

      Kiitos kiitos kiitos!! ♥ Olen myöskin katsellut niitä, ja hyvin niissä videoissa kyllä kuvataan skitsofreenikon harhoja.

      Olen myöskin ajatellut, että kuvat voisin ottaa itse, mutta kun ei ole hyvää kameraa ja kännykän kamera on aika shaissea... :-D No, täytyy miettiä asiaa.

      Oi, kauniisti sanottu. ♥ Olet ihan huippu kun tulit kommentoimaan ja kertomaan omista kokemuksistasi! Kiitos kaikista kauniista sanoistasi, arvostan niitä. Olet ihana :3

      Poista
  3. Ihanaa kuulla, että sulla oli hyvä olla ja toivotaan, että kaikki alkaa menemään parempaan päin! Niin kuin ennenkin olen sanonut sun blogilla on kiinnostava aihe :-)

    VastaaPoista
  4. onnea huokuva postaus, oi, tuli itsellekkin hyvä fiilis:)

    VastaaPoista
  5. Rakastan sun kirjotustyyliäs, enkä edes huijaa. Kirjotat aivan ihanalla tavalla, luin itse asiassa tossa hetki sitten pari sun aikasempaakin postausta.
    Loistavaa, että sulla on alkanu menemään paremmin! Tykkään tosi paljon siitä, että kirjotat täysin avoimesti mitään kaunistelematta. Se tekee vaikutuksen. Ihan pakko liittyä, oot mahtava ihminen ja kirjoittaja! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau... Kiitos! ♥ En tiedä mitä sanoa, niin kauniisti sanottu. Olet ihana :-)

      Poista
  6. tuli tosi hyvä olo tästä! toivottavasti alkaa menemään vielä enemmän parempaan päin, voimia vielä!
    justchillin-s.blogspot.fi

    VastaaPoista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)