21. huhtikuuta 2016

VIHAN JA VIILTELYN KAUTTA VOITTOON

!!TRIGGER WARNING!!
!!ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE, JOS TRIGGEROIDUT HELPOSTI!!

Miten viha yllättää?

Miten itseään voi alkaa vihaamaan niin paljon, 
että ainoat pakokeinot ovat uudestaan ja uudestaan aukeavat haavat?

Miten maailmaa voi alkaa vihaamaan niin paljon, että siitä haluaa pois?

Viha. Tuo voimakas sana. Oletko sinä koskaan vihannut mitään tai ketään?

Minä viiltelin joskus. Vihasin itseäni. Vihasin kaikkea. En nähnyt missään mitään hyvää. Se, mitä tunsin ennen viiltämistä, niitä tunteita ei voi sanoin kuvata. Syvää inhoa, ahdistusta, tuskaa - vihaa. Se oli kuin hengittämistä, mutta ei elämistä. Eikä silloin halunnut edes hengittää. Karua.

Viimeisimmästä viillosta ei ole aikaa kovin kauaa, pari kuukautta, mutta tunnen olevani poissa siitä kierteestä. Yksi syy tähän muutokseen on arvostuksen oppiminen. Olen oppinut arvostamaan itseäni. En koe tarvetta tuhota itseäni ulkopuolelta. Ei, en enää.

Tunteet vaihtuvat. Vihasta tuli arvostusta. Arvostuksesta kiitollisuutta. Kiitollisuudesta onnellisuutta.

Olenko onnellinen? Mietitäänpä, miksi en olisi. Onnellisuus on laaja käsite, mutta en näe mitään syytä olla olematta onnellinen. Ei elämän tarvitse olla täydellistä, että voisi olla onnellinen. Kesti kauan oppia tuo. Ei ole olemassa mitään  "sitten kun näin tapahtuu niin olen onnellinen"-tapahtumaa, onnellisuus lähtee sisältä päin.
# ,

8 kommenttia:

  1. kahvilusikka21. huhtikuuta 2016 klo 15.17

    Ihanaa kun voit jo paremmin. :) Olen itse käynyt läpi noita samoja tunteinta.

    http://nukkanurkka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. huhtikuuta 2016 klo 21.44

    on hienoa,että uskallat kirjoittaa kipeistäkin asioista :) itse uskalsin vasta äskettäin kertoa harhoistani ja sun postaukset on antanut mulle voimaa avautua. hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown22. huhtikuuta 2016 klo 22.26

      Apua, ihanaa kuulla! :-) Hyvä, että uskallat nyt avautua paremmin! ^^

      Poista
  3. Cch23. huhtikuuta 2016 klo 23.57

    Mie oon taas seuraillu siun blogia ja nyt luin joitakin postauksia läpi ja miulla tuli ihan oikeesti kyyneleet silmiin lukiessani niitä. Sie oot joutunu kokemaan niin paljon kaikkea paskaa :( Niin surullista. Itse samanlaisia asioita läpikäyneenä voin niin samaistua siun teksteihin ja sanoihin ja tuntea ne itsessäni niin hyvin. Muistan millaista aikaa tuo oli elämässäni ja kun mietin, että joku muu tuntee samanlaista tuskaa saa miulle niin surullisen olon. Kenenkään ei pitäisi kokea mitään samanlaista. Sie oot aivan mahtava ihminen ja sie selviä tästä. Sie jaksat taistella ja vielä joskus sie voit varmasti olla onnellinen! <3 Haluaisin vain tulla halaamaan sinnuu ja sanoa, että kaikki järjestyy. Kumpa voisin jotenkin auttaa sinnuu voimaa paremmin, sillä et ansaitse mitään pahaa. Olet kaunis ja ainutlaatuinen ihminen. Olet hyvä juuri tuollaisena. <3 Olet taitelija!

    http://charlotta-sofia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown25. huhtikuuta 2016 klo 10.44

      Kiitos niin paljon, niiin paljon ihanasta kommentistasi! Olet ihana. ♥ En tiedä mitä sanoa, menin sanattomaksi todella tsemppaavasta kommentistasi. Kiitos. ♥

      Haleja, tsemppejä ja kaikkea hyvää sullekin!

      Poista
  4. Emilia25. huhtikuuta 2016 klo 20.10

    Ihanaa kun kirjoitat näin paljon! Tuleeko tekstisi helposti vai pitääkö niitä hieman kakistella? Mielestäni olet todella hyvä kirjoittaja. Jatka samaan malliin! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown25. huhtikuuta 2016 klo 20.58

      Hih, kiitos! Teksti tulee todella helposti. :-) Kiitos vielä Emilia! ♥

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)