11. elokuuta 2016

SELVITTY VIIKOSTA TUKIASUNNOSSA

Harjoittelujakso tuetussa asumisessa sisälsi paljon kahvia, uusia tuttavuuksia, kolme paniikkikohtausta ja uudenlaisia ruokia - noin muutama asia mainitakseni. Jäi hyvä mieli, ja pienoinen positiivinen tunne pärjäämisestäni. Selvisin niistä paniikkikohtauksista, sietää ollakin hyvä mieli.

Yksikköön palatessani oli hieman outo olo, harhoja ja ahdistusta. Pelotti, pelkäsin paniikkikohtauksia ja psykoosin puhkeamista. En tiedä miksi pelkään niin usein psykoosia, tilanteeni ei ole enää niin akuutti. Tuli huono mieli siitäkin, kun hoitaja kertoi lääkärille minun olevan tavallaan vierihoidossa. Halusin osoittaa pärjäämiseni sillä, että aloin siivoamaan ja laittamaan pyykkejä. Lääke auttoi, eikä hoitajakaan enää ollut koko ajan kyttäämässä. Selvisin siis siitäkin tilanteesta.

Teimme äsken ihanien tyttöjen kanssa näytelmää hoitajista. Oli hauskaa, paljon naurua ja insideläppiä, mutta ahdistus tuli puskista. Yritin sinnitellä. Sain onneksi  Levozinin, toivottavasti se auttaa. En tiedä mitä ajatella näistä tarvittavista lääkkeistäni. Tulee epäonnistunut olo, kun en pärjää ilman niitä. Täytyisi todellakin puhua vuorossa olevalle hoitajalle tunteistani, mutta nyt on hieman kehno olo. Ei kuitenkaan niin kehno, etten pystyisi kirjoittamaan.
Odotan nääääin suurella innolla täysi-ikäistymistäni! Lähinnä itsenäistymistä ja uuden opettelemista. Vielä näinä parina viimeisenä viikkona yksikössä tarvitsen ehdottomasti luottoa itseeni. Tiedä sitten miten sekin tapahtuu... Suuri tsemppi päälle!

Huolimatta huonommista fiiliksistä, on parempi olo nostanut enemmän päätänsä. Pystyn sivuuttamaan harhoja jonkin verran, hymyilen aidosti ja kerron fiiliksistäni rehellisesti. Nautin, elän. Käännän ajatuksiani positiivisemmiksi. Nauran ja kykenen.

14 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet selvinnyt vaikeistakin ajoista. Olen nyt jonkin aikaa seurannut blogiasi ja pakko sanoa, että kehittymistä on havaittavissa. Kivaa, että hymyilet. Hymy tuo aina paljon iloa. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oi että, kiitos! Ihana kommentti sinulta... :-)

      Poista
  2. Ihan turhaan tunnet olosi epäonnistuneeksi jos joudut ottamaan tarvittavia lääkkeitä, sulla on sairaus johon otat niitä ja niiden avulla pääset taas vähän eteenpäin. Voi hyvinkin olla että joskus tulee vielä aika kun et tarvitse niitä ollenkaan tai ainakin huomattavasti harvemmin, mutta se on hyvä että kun ahdistaa niin saa jostakin avun.
    Itsekin joudun todennäköisesti lähes koko elämäni ottamaan paniikkihäiriöön tarvittaessa otettavia lääkkeitä, mutta ne ajat vaihtelee, joskus tarvitsen niitä useammin ja joskus harvemmin.
    Ihanaa kuulla että sulla on ollut myös hyvä olo, olet sen kaiken kyllä ansainnut ja lähetän sulle ihan hurjasti tsemppiä ja halauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiitos tsempistä, puhut ihan asiaa! Odotan kovasti niitä aikoja, kun en tarvitse enää näin paljoa lääkettä. Aina minulla kuulemma tulee olemaan jokin lääkitys, niin vaikea tämä skitsofrenia on.

      Jep, minullakin tulee ajoittain paniikkikohtauksia. Välillä tulee monta päivässä, välillä viikonkin ilman. Tsemppiä hurjasti sinulle!

      Voi, kiitos ihana Mary! Halit ja tsempit sinnekin! ♥

      Poista
  3. Ihanaa, että sulla on mennyt hyvin, sä oot kyllä niin ihailtava tyyppi kun jaksat aina nousta ylös! ♥ Itellä ei ole ollut puoliakaan sun ongelmista ja silti tunnen välillä olevani pelkkä romukasa...

    Ja anteeksi, etten ole kommentoinut sulle johonkin aikaan - se mun uhkaaja on sun lukijoissa ja vaikka se onkin kommentoinut sulle vaan kerran, niin mua aina pelottaa, että se näkee tämänkin kommentin ja saa siitä voimaa tulla kouluun. Vaikka mä kyllä salaa toivon, että hän lopettaisi koulun kesken kun huomaa, ettei kukaan enää pidä hänestä, kun hän vihdoin saapuu syyskuussa kouluun takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Jenni! Ihana kommentti! ♥ Muista kuitenkin, ettei ongelmia voi vertailla!

      Ja selvä, ei todellakaan haittaa, pidetään muualla yhteyttä!

      Poista
  4. Kiva että harjoittelujaksosta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli :)

    Itsekin psykoosin kokeneena ymmärrän hyvin, että psykoosiin joutumista pelkää, vaikka vointi olisi niistä ajoista parantunut paljonkin, sillä onhan se kuitenkin todella pelottava kokemus ja tila. Hienoa, että tiedostat itsekin, ettei tilasi ole tässä suhteessa akuutti.

    Tarvittavista lääkeistä sanon vain, että niitä tarvitsee, jos tarvitsee. Lääkitys tai lääkkeetömyys ei kerro mitään ihmisen itseisarvosta tai asenteesta. Samalla tavalla lääkkeitä tarvitsevat diabeetikot ja astmaatikot ja vaikka kuinka monet muut. Kyse ei ole yrityksen puutteesta, vaan ihan vain siitä, että jotkut nyt vain tarvitsevat yhdenlaista apua, toiset toisenlaista.

    - TL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oli kyllä mukava viikko. :-)

      Puhut täyttä asiaa. Todellakin, vointini on parantunut, mutta silti sitä vain pelkää... Varsinkin paniikkikohtauksen yhteydessä, se on täysin luonnollista - silloin pelkää pahinta.

      Kommenttisi antoi minulle uusia näkökulmia, varsinkin noiden fyysisten sairauksien nostaminen sai minut ajattelemaan! Kiitos hurjasti TL!

      Poista
  5. Oot kyllä paljon vahvempi, mitä edes uskot olevasi - jo pelkästään se, että uskallat kirjoittaa näistä asioista ja myöntää ne ääneen. <3 Älä turhaan myöskään tuomitse itseäsi siitä hyvästä, että sulla on lääkkeet tällä hetkellä elämässä tukena - vielä joskus tulee sellainen päivä, kun saat vähennettyä lääkitystä, mutta sun vaan täytyy jaksaa kulkea koko tie loppuun saakka. Jälleen kerran - tsemppiä! <3 :)

    Tahdoin Jo - I Already Did

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! ♥ Parantumisen tie on raskas ja pitkä, tosin olen jo hyvässä vauhdissa. Loppua kohden hurja tsemppi! Kiitos vielä!

      Poista
  6. Saanko kysyä minkä laisia sun harhat on? Kuuletko esim ääniä ainoastaan psykoosissa, vai muutenkin? Hyvä että viikko meni noin hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on todella erilaisia harhoja. Tällä hetkellä on näkö-, kuulo- ja tuntoharhoja.

      Näköharhat ovat lähinnä etäisyyksien ja etäisyyksien vääristymiä. On myös tummia hahmoja, ja välillä jotain suhteellisen neutraalia ja ei-niin-pelottavaa.

      Kuuloharhat ovat haukkuvia ja lyttääviä, joskus puheensorinaa ja huutoa kuin sydämen pohjasta.

      Tuntoharhoja on esimerkiksi kuristava ote kurkussa. On myös vahvaa leijumisen tunnetta, mutta se ei varmaan ole tuntoharhaa. Vai onko? No, en ole lääkäri.

      Harhoja on tällä hetkellä päivittäin, eli ilman varsinaista psykoosijaksoakin koen harhoja.

      Poista
  7. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä tunne itseäsi epäonnistuneeksi koska syöt lääkkeitä, syöt niitä jotta ne auttaisivat ja sulla olisi parempi mieli :) *lisää tähän muuta asiaan tsemppaavaa ja haleja* En jaksa odottaa et muutat tukiasuntoon, tiedän et tuut pärjäämään, olet rakas ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas! ♥ Niinpä, tulee huippua kun näemme useammin! :-D

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)