Kaikki alkoi viime hoitokokouksessa. Äitini on kovasti tukiasuntoon jo syksyllä muuttamista vastaan. Olen stressannut asiaa, vaikkei minun pitäisi, sillä ongelma on vain äidin asenteessa. Tiedän, että pystyn astetta itsenäisempään asumiseen, osaan kaikki perustoiminnot, kuten ruuanlaiton, pyykinpesun, siivoamisen, kaupassa käymisen ja osaan sekä haluan pyytää apua tarvittaessa. Ainoa ongelma on aamuisin herääminen, mutta kyllä sekin sutviutuu lääkkeiden oton aikaistamisen myötä.
Kuitenkin, olin hoitokokouksen jälkeen suhteellisen hyvillä mielin. Viime maanantaina kotilomalla kuitenkin romahdin: näin kiusaajani kaupassa. Näin ensin tutut hiukset, ja kun hän kääntyi, menin paniikkiin. Onneksi kiusaajani ei nähnyt minua, sillä piilottelin hyllyjen ja jonojen takana.
Koko automatkan kotia kohti itkin ja hyperventiloin. Tuskallisen viiden minuutin ajomatkan jälkeen puhkesin suorastaan huutoitkuun pihallemme. Tuota painajaista kesti puoli tuntia, halailin vain koiraani ja pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin.. Pelkäsin kaikkea.
Kotiloma sai siis huonon alun, eikä se siitä parantunut. Onneksi kotona täytyi olla vain yksi yö, ja päivät taisin vain nukkua, sillä olin niin ahdistunut - huono tapani on nukkua paha pois.
Eikä yksikössä ole mennyt yhtään paremmin, olen ottanut lukuisia tarvittavia, itkenyt, ajatellut kamalia asioita ja niin edespäin. Toivon, että tämä helpottaa tänään, sillä minun pitäisi kestää tuleva viikonloppu mummolassa. Taidan lukittautua bestikseni huoneeseen ja halata tuota koko viikonlopun.
Veikkaan, että tämä helpottaa kuitenkin tästä, sillä olimme äsken pelaamassa jalkapalloa, ja nautin siitä erittäin paljon. On muutenkin mukavaa tekemistä, illalla menemme kaupungille. Annan hoitajan tsempata minua tulevaan lomaan mummolassa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä...
tsemppiä paljon <3 toivottavasti nautit viikonlopusta ees vähän!
VastaaPoistaKiitos, samoin! ♥ Toivotaan. :-)
PoistaVoimia ♡
VastaaPoistaKiitos ihana! ♥
PoistaTakapakkia tulee aina välillä eikä siitä tarvitse olla turhan ankara itselleen, mielen sairaudet on niin tiukassa ja niin vaikeita että ei niistä kertaheitolla voikkaan päästä eroon. Kyllä niitä parempiakin hetkiä taas tulee aivan varmasti. :)
VastaaPoistaJa hei ei pahan olon nukkuminen pois oo mun mielestä mikään kauhean huono tapa, lepääminen auttaa ja on kuitenkin paljon parempi keino kuin vaikkapa viiltely. Eli mun mielestä oikeestaan just aika hyvä tapa, vaikka toki se harmittaa että päivätkin menee nukkuessa mutta kyllä sulla on rutkasti aikaa tehdä myös sitten kivoja asioita.
Paljon halauksia. <3
Niin tulee. Kiitos rohkaisusta, olet niin oikeassa! Ja tulee niitä parempia aikoja, aina! ♥
PoistaHaluaisin olla samaa mieltä, mutta kaikki ne moitteet joita olen kuullut ovat sekoittaneet mieltäni ja olen vähän hukassa. Kiitos kauniista sanoistasi, kaipa minäkin uskallan vielä nostaa omankin tahtoni esiin! ^^ Ja todellakin nukkuminen on parempi kuin viiltely!! Ja mulla on rutkasti aikaa, olet oikeassa. :-)
Halit! ♥
Munkin äiti oli ihan mun tukiasuntoon muuttamista vastaan, mutta loppujen lopuksi asian ihan hyvin. Nyt oon asunut puoli vuotta ja oon pärjännyt ihan hyvin. :) Helppo se on sanoa mutta älä stressaa sitä äitiäs liikaa,sun elämää se on. (Itsekkin kyllä stressasin äitiäni mutta päätin ajatella itseäni ensin.) Syksyyn on vielä aikaa, äitis kerkee sulatella vielä asiaa :) Toivottavasti kaikki järjestyy!
VastaaPoistaPaljon voimia ja tsemppiä!
Tätä kommenttia kaipasinkin, tuo on juuri sitä samaa mitä hoitajatkin koittavat takoa päähäni - en elä äitiäni varten.
PoistaToivotaan, että minunkin äitini tässä muuttaisi asennettaan ja karkottaisi ne pahat ajatukset pärjäämättömyydestäni pois.
Kiitos ihana anonyymi! ♥
Kyllä sä oot mielettömmän vahva! Jaksat vaan aina uskoa parempaan huomiseen <3 Pidä toi aina! Meinaa nimittäin välillä ihan kokonaan iteltäkin unohtua luottaa, että elämä on aika hienosti rakennettu juttu. Aina on uusi mahdollisuus nimeltään huominen.
VastaaPoistaVarmasti on äärettömän vaikeeta nähä kiusaaja. Totta kai se aiheuttaa voimakkaita tunteita. Ihan hurjasti tsemppiä <3 <3 <3
"Ehkä myrskyjä onkin siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."
-muumipappa
Aino
Oi, ihana, kiitos! Niin totta, niin paljon kiitoksia, valoit taas uutta puhtia minuun! ♥
PoistaNiinpä. Kiitos!! ♥ Ja aivan mahtava lainaus, kiitos hurjasti Aino ♥
Voi ei! Yritä nauttia viikonlopusta. Niin kuin itsekin sanoit, asioilla on tapana järjestyä. Se ei välttämättä lohduta pahimmassa paniikissa, mutta viimeistään sitten kun siitä selviää. Olet rohkea, ja selviät varmasti hyvin omassakin asunnossa. Kiusaajan olisi pitänyt piilotella hyllyjen välissä, eikä sinun ;).
VastaaPoistahttp://turkoosivadelma.blogspot.fi
Yritetään! Ja aivan totta, olet oikeassa! Kiitos. ♥ Pärjään varmasti, siihen luotan! Ja haha! :-D
PoistaTsemppiä sakke! Kyl kaikki järjestyy, aikaa se vie mut just nii asioilla on tapana järjestyä. Yritä nauttia viikonlopusta! Olet tärkeä ♥
VastaaPoistaKiitos rakas! Nautin todellakin, täällä mummolassa on nyt hyvä olla. :-) Samoin. ♥
PoistaVoisitko tehdä postauksen tosta kiusaamisesta tyyliin niistä asioista mitä muistat ja miten se vaikutti suhun ihmisenä silloin ja entä nyt. Pystyisitkö esim. Puhumaan kiusaajasi kanssa asiat selväksi, vai kuinka kauan siitä on? Luulisi että häntäkin kaduttaa kiusaaminen. Oletko ollut yhteydessä keneenkää koulusta tuttuun ihmiseen lähi aikoina?
VastaaPoistaKiitos postausideasta ihan tajuttomasti, tämän kyllä toteutan, mutta se saattaa ottaa aikansa, sillä tuo asia on todella ahdistava.
PoistaVanhojen kiusaajien näkeminen on ihan kamalaa :( Muistan itsekin, kun näin kuusi vuotta sitten yhdellä kioskilla mun vanhat kiusaajat, he olivat kaikki samalla kioskilla. Mä vaan tuijotin sipsihyllyä niin kauan, että he lähtivät pois. Harmikseni he kuitenkin tunnistivat minut ja pilkkasivat minua pihalla, kun maksoin ostoksiani. Tai ainakin kuulin jotain "tuolla oli se Jenni! Joo, just se joka oli tosi ruma eikä osannut hoitaa hiuksiaan! Se oli tosi nolo, miten se uskaltaa näyttäytyä täällä, pysyisi vaan kotonaan ja kuolisi pois! HAHAHAHAHA!"
VastaaPoistaMutta tsemppiä ihana Maria! <3 Oot mahtava, vahva tyyppi ja saat tämänkin olon selätettyä! Mä uskon suhun. *halaa Mariaa*
Minua SUUTUTTAA tuollainen käytös, en ymmärrä miten joku sairas ihmisolento tuollaista päästää suustaan?! Äh, ei käy minun järkeeni. Oppisivatpa hekin jotain käytöstapoja.
PoistaKiitos Jenni! ♥ *hali*
Todella paljon tsemppiä, toivottavasti viikonloppu menee hyvin ♥ Muista, että sulla on oikeus myös voida huonosti! Kaikki kyllä järjestyy <3
VastaaPoistaKiitos Ann-Marie ihan suunnattomasti ihanasta kommentistasi! ♥ Kaikki järjestyy. :-)
PoistaHei, et ole ainoa tän tilanteen kanssa. Munkin vanhempani, etenkin isäni, oli omaan kotiin muuttamista vastaan ko sitä niin kaipasin viime vuonna. Pahimpina hetkinä näin nälkää, keräilin keskustassa pulloja ja notkuin keskustan penkeillä. Ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä. Tein aikoinaan jopa omia projekteja kahvilassa.
VastaaPoistaKiusaajien näkeminen on kauheeta. Olen muuttanut pois lapsuuden kotikylästä osittain juuri niitten kiusaajien takia. Ala-asteen lähelle en uskalla vieläkään mennä, vaikka kaikki sen aikaiset oppilaat ovatkin jo menneet nyttemmin ylä-asteelle ja toiseen asteeseen. Nuorin kiusaajistani pääsi varmaan just ylä-asteelta.
Kyllä se siitä järjestyy vielä. Toivottavasti viikonloppusi menee paremmin.
No ei sinullakaan ole helppoa ollut, toivottavasti menee jo paremmin.
PoistaJep, mäkään en suostu enää palaamaan kotikaupunkiini kiusaajien takia.
Kamalasti tsemppiä, kiitos! ♥
Aah kiusaajan näkeminen on aina kamalaa, vaikkakin näkisi vain vilaukselta, kokemusta täältäkin löytyy. Toivottavasti sun olosi oli tuon jälkeen parempi, tsemppiä ja haleja oikein paljon sinnepäin! :( ♥
VastaaPoistaNo niinpä... Ikävää. Kiitos tsempeistä, halit! ♥
Poista