Yhteensattumia. Niin paljon yhteensattumia. Näistä pienistä sattumista on tullut tämä kohta elämässäni. Tämä kohta, jossa on oppinut kai jo elämään... Uudella tavalla jopa? Kun miettii, mistä olen rämpinyt läpi, täytyy olla ylpeä itsestäni ja voimistani.
Kiitollisuutta.
Kiitollisuutta siitä, että on ylipäätään elossa. Kiitollisuutta huolenpidosta, rakkaudesta, välittämisestä, you name it. Kiitollinen voi olla mistä vain, toimivista raajoista, rahasta joka riittää seuraavaan palkkapäivään asti, lukutaidosta, uudesta julisteesta jonka kaveri osti sinulle, mistä vain. Muistele mieluummin niitä hyviä asioita, ei pahaa mieltä tuottavia.
Vihaa.
Onko ok sanoa vihaavansa kiusaajiansa? En osaa sanoa omaa kantaani. Onko ok edes olla vihaamatta ihmistä, joka haluaa sinulle vain pahaa? Miksi kukaan haluaisi sellaista tuskaa elämäänsä..?
Hyväksymistä.
Olen viime aikoina alkanut hyväksymään itseäni paremmin. Pyrin hyväksymään jokaisen arven, selluliittipahkuran, finnin, jokaisen yleisesti "huononakin" pidetyn yksityiskohdan ulkonäössäni. On myös tärkeää hyväksyä oma luonteensa. Rakasta temperamenttiäsi, ujouttasi, herkkyyttäsi... Kaikkea. Hyväksyminen helpottaa arkea. Koska olet sen arvoinen.
Sinnikkyyttä.
Ihanan positiivinen teksti, joka sai hymyilemään! Tosiaankin on syytäkin olla ylpeä itsestäsi <3
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla! ♥
Poista<3 <3
VastaaPoistahttp://adorabledreamss.blogspot.fi/
♥♥
PoistaOot kyllä niin älyttömän huikea ja inspiroivat tyyppi <3 Paljon tsemppiä!
VastaaPoistaVoi kiitos ihana! ♥ Tsemppiä sinullekin ihan hurjasti. :-)
PoistaIhana postaus! Ja nuo viimeiset kaksi riviä ovat todella kauniita ja voimaa antavia sanoja. Mäkin oon joskus nuorempana miettinyt, että olisiko kuolleena parempi, mutta onneksi tajusin että liian moni jäisi mua kaipaamaan, enkä edes halua miettiä millainen suru vanhemmilleni siitä koituisi, jos minä, heidän ainut lapsensa, kuolisin.
VastaaPoistaJostain syystä tuo vasta kuulostaakin itsekkäältä, mutta mä tiedän ettei se sitä ole. Aivan upea postaus ihana Maria ♥ Ja tuo kuva on ihana!
Kiitos ystäväiseni. ♥ Ja minulla on ollut täysin samanlaisia ajatuksia, olen äitini ensimmäinen ja viimeinen biologinen lapsi. En voisi aiheuttaa hänelle sellaista surua, en tosiaan. Ja totta, niin monta ihmistä jäisi surumaan kysymysmerkkien kiertäessä päässä...
PoistaNiin. :-) Ja kiitos! ♥
Se, miten kirjoitat elämästä, onnesta ja itsensä hyväksymisestä sekä suhtautumisesta negatiivisiin tunteisiin, on äärimmäisen inspiroivaa. Se auttaa varmasti sinua, mutta myös minä ja monet muut ihanan blogisi lukijat saavat kirjoituksistasi hurjasti voimaa ja uusia näkökulmia, kuinka nauttia elämästä. Suuri kiitos <3
VastaaPoistaOi että anonyymi, kiitos kommentistasi! Tsemppaavaa. :-) Ihana kuulla, että inspiroin! Kiitos itsellesi! ♥
PoistaJotenkin tosi symppistä luettavaa nää sun tekstit. Oot ihana!
VastaaPoistaKiitos ihana! ♥
PoistaHieno teksti ja tossa on jotenkin tosi voimakas :) Sä olet vahva ja annat inspiraatiota muille!
VastaaPoistaKiitos! :-) Ihana kuulla!
PoistaPostauksesi toi minulle mieleen sanat: "Vihaat tai rakastat, minä voitan silti. Koska jos rakastat, olen sydämessäsi, mutta jos vihaat, olen päässäsi."
VastaaPoistaNuo sanat ovat saaneet minut ymmärtämään, että vihani vain voimistaa kiusaajieni tarkoitusperiä. Tiedän, että tullakseen sinuiksi oman menneisyytensä kanssa, on annettava itselle lupa olla myös vihainen kiusaajillensa siitä mitä he ovat tehneet, mutta vapauteen tarvitaan myös kyky lopulta päästää irti ja hyväksyä se, että jotkut ihmiset vaan sattuvat olemaan pahemman luokan mulkkuja ja oppia olemaan onnellinen siitä, että itse ei tarvitse enää moisten kanssa olla tekemisissä. Jos jää vellomaan vihaan kovin pitkäksi aikaa, rajoittaa omaa elämäänsä kiusaajien pelossa tai alkaa hautoa kostoa, ovat kiusaajat voittaneet. Ja mielestäni kukaan joka voi vajota niin alas, että kiusaa toista, ei ole voittoaan ansainnut. Olen myös nähnyt muutenkin lähipiirissäni, miten viha voi myrkyttää ihmistä, se on surullista. Oma työnikin kiusaajieni voittamisessa ajatuksen tasolla on vielä kesken, mutta annan itselleni aikaa - selvisinhän jo koulustakin pois.
Olen pahoillani pitkästä kommentista aiheen vierestä, mutta postauksesi toi mieleeni tällaisia asioita. Pidän blogistasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää. :)
Vitsit mikä kommentti! Hoitajat ja sairaalapastori ovat takoneet tuota minunkin päähäni, mutta ajatustyöni on vielä kesken. Annan itselleni luvan vihata, kyllä minä vielä tämän vellomisen lopetan, olen ottanut askeleita mielenvapautta kohti.
PoistaKiitos kamalasti kommentistasi, antoi voimaa ja ymmärrystä. Kaikkea hyvää! ♥