Viikko, kaksi viikkoa jopa viime postauksesta? Huhhuh. En tiedä, mihin tämä aika menee.
On tapahtunut paljon hyvääkin, mutta mielessä ovat päällimmäisenä huonot muistot. Olen kotona ja saanut kahden päivän aikana kaksi paniikkikohtausta. Ja maailman turhimmista asioista: kun äiti ei löytänyt jatkojohtoa, ja kun olin öljynnyt äidin mielestä liikaa hiuksiani. Joo, ei ne hiukset kyllä kivoilta näyttäneetkään...
Yksikössäkin luontoretkellä sain paniikkikohtauksen, ötököiden takia. Olen niin herkillä, tuntosarvet pystyssä, vereslihalla.
Ei elämäni silti ole kaaoksessa, vaikka se silti tuntuukin aina välillä. Pääsen huomenna ripille, näen ystäviäni, olen ollut tekemisissä kavereiden kanssa ja muutenkin tunnen välillä pientä lämpöä sydämessä. Lämmön nimi on onnellisuus. Ei elämän tarvitse olla täydellistä, viilattua ja sliipattua, että tuntisi onnea. Täytyy vain hyväksyä asiat, ja tehdä parhaansa.
Odotan muuten kovasti syksyä. Pääsen muuttamaan tukiasuntoon, oli äiti mitä mieltä hyvänsä. Olisipa hän onnellinen siitä, että haluan muutosta. Aloitin käynnit nuorisopsykiatrian poliklinikalla, terapeuttini oli samaa mieltä kanssani - syksyllä, kun minut heitetään yksiköstä pois, minun ei olisi järkevää palata kotiin. Äiti tosiaan haluaa minun muuttamaan takaisin kotiin, kunnes uusi tukiasuntokeskus avataan. Huh, vaikea selittää. Olen valmis itsenäistymisen toiselle portaalle.
Hyvää viikonloppua kaikille! Olette arvokkaita. ♥
Ihana Maria! Tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun elämä tuntuisi olevan enemmän tai vähemmän kaaosta. Yritän silloin itse muistaa nauttia niistä pienistä, hyvistä asioista ja edes pienistä onnen hetkistä. Yritäthän sinäkin? Itselläni nuo onnelliset kaudet kestävät jo pidemmän aikaa, mutta oli aika jolloin onnellisuuden tekijöitä sai etsimällä etsiä. Uskon että sullekin tulee vielä paremmat ajat!
VastaaPoistaTukiasunto on muuten hyvä juttu. Itse asuin pitkään kuntoutumisyksikössä ja itseasiassa muutin myös sieltä tukiasuntoon, jossa asun nytkin. Tukiasunto on ihana juttu, saa ihan oman, oikean kodin, mutta silti on sellainen tuki ja turva olemassa. Suosittelen!
Voimia ja halauksia! <3
Hih, ja ihana Krista! Ja todellakin täytyy muistaa nauttia pienistä ihanista asioista, se on niiiiin tärkeää. Minä yritän - ja nautinkin! Eilen tee oli hyvää, tänään olen ollut ahkera, saan laittaa kynteni, on monia hyviä asioita. Hengitän syvään ja aistin kaiken.
PoistaJep, välillä onnellisia asioita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei se mahdotonta ole. Aina on jotain hyvää.
Ihanaa kuulla kokemuksesi! Tuo kuulostaa niin lupaavalta. Haluaisin jo niin hieman itsenäistyä.. ♥
Paljon kiitoksia kommentistasi, voimahalit sinnekin päin! ♥
Juurikin noin, kaiken ei tarvitse olla just tiptop superhienosti ollakseen onnellinen - vaan juurikin asioiden hyväksymistä. Mulla ei vielä pitkään aikaan tuu olemaan omaa kämppää ja autoa ja sitä venjänsinistä kissaaa jotka mulle nyt ois prioriteetti- ja haaveilulistassa ykkösenä, mutta silti oon onnellinen just nyt.
VastaaPoistaAaa onnea näin etukäteen omilleenmuuttamisesta! Se on ihanaa, mutta samalla hurjan jännittävää. Millaisella idealla nuo tukiasunnot muuten toimii, en olekaan kuullut niistä sen tarkemmin mitään, vaikka monessa paikkaa niistä puhutaan :0
Ihanaa kuulla! Osuit naulan kantaan. :-) Hyväksyminen on suuri osa tätä prosessia.
PoistaKiitos hurjasti! Uskon, jännitän todella paljon... :-D Ja tässä jokin linkki Mikevan sivuille, mitä heillä on tarjottavana:
http://mikeva.fi/palvelut/mielenterveys-ja-paihdekuntoutujille/
Voisin tehdä postausta aiheesta! :-)
Onnea ripille pääsystä!
VastaaPoistaTulevaisuudensuunnitelmasi kuulostavat hyviltä, voimia niiden toteuttamiseen :)
- TL
Kiitos TL! Ja eikö vain, kiitoksia paljon! ♥
PoistaTäälläkin on toinen, joka saa aivan liian herkästi paniikkikohtauksia ötököistä. Ei niihin vain ikinä totu... Ja tuo on kyllä niin totta, ettei elämän tarvitse olla täydellistä, etteikö tuntisi onnellisuutta. Ihana kuulla, että oot tuntenut sitä lämpöä sydämessäsi. :) ♥ Oikein ihanaa viikonloppua sulle! ♥♥
VastaaPoistaVoi ei.. :-( Ei kyllä totu. Niinpä! Ja siis, olen täysin samaa mieltä, lämpöinen & hyvä olo on ihan mahtavuutta. :-) Kiitos ihana! ♥
PoistaMoikka! Mussa on ehkä vähän pilkunviilaajan vikaa, tiedän, mutta mun mielestä tää on tärkeä asia... Miks ihmiset ajattelee aina niin negatiivisesti?
VastaaPoistaKirjoitat: "Ei elämän tarvitse olla täydellistä...."
Ja niinhän lukee joka paikassa.
"Kukaan ei ole täydellinen."
"Täydellisyyttä ei ole."
Elämässä on alamäkiä, ylämäkiä, onnea, iloa, kipua, vihaa, surua jne. Eikö niin? Ja jos elämäsi sisältää tämän kaiken niin eikö se juuri silloin ole ihan täydellinen elämä?
Ihmisessä on arpia, verta vuotavia haavoja, tuskaa, kipua, luottamusta, pelkoa, sairauksia, rakkautta jossain syvällä sisällä, kehossa ylimääräistä vähän siellä sun täällä jne. Eikö niin? Jos jollain ihmisellä on nämä, eikö silloin se ihminen ole ihan täydellinen?
Mun omasta mielestä epätäydellistä elämää tai ihmistä ei oikeasti ole olemassa. Jos elät, sinulla on täydellinen elämä. Jos olet ihminen, olet täydellinen ihminen. Niin yksinkertaista.
Toivon että tajusit :)
Moi!
PoistaEn ymmärrä miten tämä oli negatiivinen postaus tuolta osin, mutta tietenkin tämä on mielipideasia. Ja mielipiteistä riippuu tämä täydellisyys-keissikin: omasta mielestäni kukaan ei ole täydellinen. Ei ne valkokankaan julkkikset, rakas läheisesi tai se kaunein ja ystävällisin vierusluokkailaisesi. Mielestäni täydellisyyttä ei voi saavuttaa.
Ei kukaan ole virheetön, se on luonnollista ja täysin oikein. Elämä voi olla ihanaa ja nautinnollista, mutta oma mielipiteeni on se, että täydellisyyttä ei voi saavuttaa eikä sitä kannata saavutella millään saralla, oli "täydellinen ihminen" sitten millainen tahansa omasta kannastaan.
Kiitos kommentistasi, pisti miettimään ja jotenkin arvostamaan tätä kaikkea. :-)