17. kesäkuuta 2015

MITÄ OLEN TEHNYT VIIME AIKOINA


Kävimme äitini kanssa Kirjuriluodossa katselemassa eläimiä ja jätskillä. Kirjuriluoto on eräänlainen puisto täällä Porissa, jossa on alpakoita, vuohia, erilaisia lintuja, lasten leikkipuisto, ranta, kahvila... Paljon kaikenlaista. Todella viihtyisä paikka, käymme siellä yksikön kanssa usein.

Shoppailua hoitajan kanssa! Mukaan tarttui uudet liikuntahousut ja juomapullo, molemmat Nikeä. Uudet salihousut tarvitsin, sillä ainokaiseni menivät rikki kaatuessani pesäpallokentällä... Juoksin melkein kunnarin! Kaaduin loppusuoralla... Mahtava omahoitajani osti minulle nuo housut, juomapullon ostin itse, se maksoi 13€.










Kuvailin erittäin kaunista luontoa yksikön läheisyydessä.


Yksikkö maksoi meille yhden ratsastustunnin, ratsastin tuolla tummemman ruskealla hevosella. Todella kiltti ja rauhallinen entinen ravuri! ♥

Tälläisiä postauksia toivottiin lisää, ihan huippua, sillä tykkään kuvaamisesta. :-) Mitä mieltä olitte tästä postauksesta?

12. kesäkuuta 2015

MINKÄLAINEN PAIKKA ON NUORISOPSYKIATRIAN SULJETTU OSASTO, OSA 3

Tässä ensimmäinen osa, tässä toinen osa.

Osastolle tulo
Osastolle voi siis joutua joko vapaaehtois- tai pakkolähetteellä, niitä olen jo käsitellyt täällä. Kerran olen joutunut osastolle ambulanssikyydillä, muut kolme kertaa äiti on tuonut minut. Jotkut ovat tulleet osastolle poliisin kyydillä, mutta en tiedä siitä sen enempää.
Kuva täältä.
Fyysinen koskemattomuus
Ainakin nuorten osastolla on "fyysinen koskemattomuus", eli nuoret eivät saa koskea toisiinsa. Esimerkiksi halailu, pussailu ja sylissä istuminen on kiellettyä.

Ruokailu
Aamupala on arkisin muistaakseni kahdeksalta, viikonloppuisin ja kesäisin tuntia myöhemmin. Lounas 11:30. Päiväkahvi kahdelta, viikonloppuisin ja kesäisin tuntia aikaisemmin. Päivällinen aina neljältä. Iltapala seitsemältä. Meillä oli "keittiövuorot", jolloin yhden päivän joutui auttamaan laitoshuoltajaa lounaalla ja päivällisellä, eli pyysittiin pöydät, laitettiin ruokailuvälineet kaappiin jne.

Ruokailun jälkeiset seurannat
Useimmat syömishäiriöiset eivät saaneet käyttää vessaa heti ruokailun jälkeen, täytyi odottaa tunti tai pari, ettei nuori mene oksentamaan.

Nukkumaanmenoajat
Arkisin mennään omiin huoneisiin yhdeksältä, perjantaisin ja lauantaisin kymmeneltä.

Telkkari
Telkkari oli ainakin minun aikanani arkisin auki päivällisestä nukkumaanmenoaikaan. Lauantaina telkkari aukesi lounaan jälkeen ja meni kiinni nukkumaanmenoaikana.

Herkuttelu
Omia herkkuja sai syödä perjantaisin lounaan jälkeen ja siitä aina sunnuntai-iltaan. Toki minä ja muut nuoret vähän luistimme tästä, vanhemmat toi herkkuja osastolle taskuissaan ja välillä me ei palautettu herkkuja takaisin lukolliseen kaappiin kansliaan.

9. kesäkuuta 2015

VIIME PÄIVIÄ KUVIEN MUODOSSA

Minigolfia pelaamassa!


Kukkien kuvailua kotona, mökillä ja jossakin Porin puistossa.



Mökkeilyä kahden karvapalleroiseni kanssa. ♥





Lisää mökkielämää. Kukkien kuvailua ja istuttamista.

Grillausta! // Kuva mummuni mökistä. // Leikkasin ruohoa!

Kävimme ajelemassa äidin kanssa ja pysähdyttiin tälläiseen kauniiseen rantaan ihailemaan maisemia. // Leivottiin yksikössä muffinsseja! Ei kauniita, mutta makoisia.

Tälläistä tällä kertaa! Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta, kuvat ovat otettu kännykälläni.

Oliko tämä postaus mielestäsi typerä idea? Tälläistä lisää vai ei enää koskaan?

6. kesäkuuta 2015

MENNEISYYS ARPIEN MUODOSSA

Katson käsivarttani. Siitä voi lukea menneisyyttäni arpien muodossa. Mikä meni pieleen?

Voisin olla vaikka missä. Lukio, harrastuksia, ystäviä, oma asunto kenties. Mutta minä, Maria, junnaan paikoillani. Peruskoulun jälkeen olen käynyt kaksi päivää ammattistarttia ja yhden lukioon valmentavan kurssin. Ja olen vuosimallia 1998... Kaverit ovat menestyneet. Mutta minä vain junnaan. Kiitos tästä, skitsofrenia ja masennus. Sosiaalisten tilanteiden pelkokin rajoitti elämääni ennen paljon. En uskaltanut vastata vieraiden kysymyksiin, pakenin paikalta. En tehnyt aloitetta sosiaalisissa suhteissa. En voinut kulkea bussilla, pelkäsin muita ihmisiä. Siitä sentään olen parantunut, vaikka se diagnooseissani vielä onkin.

Tälläinen sekametelisoppa tällä kertaa. Ajatus ei kulje selkeästi. No, ainakin on suklaata.