SKITSOFRENIAN ENSIOIREISTANI

"Ainakin kolmella neljästä ensi kertaa skitsofreniaan sairastuneesta nuoresta tai aikuisesta
ilmenee erilaisia ennakko-oireita eli prodromaalioireita kuukausia tai joskus 2–3 vuotta
ennen sairauden varsinaista ensijaksoa."

Lähde: terveyskirjasto

Masentuneisuus ja eristäytyminen sosiaalisista suhteista

Minulla oli vuosia diagnoosina masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Ne ovat tätä nykyä selätetty, tai sitten ne liittyvät skitsofreniaani olennaisesti. Usein eristäydyin huoneeseeni, en ollut edes perheeni kanssa. Söin omassa huoneessani, en uskaltanut käydä juurikaan kaupassa... Olin aivan voimaton.

Oudot ajatukset, käytös tai teot

Ajatukseni olivat usein häiriintyneitä, kuten esimerkiksi joskus rannalla tokaisin "kavereilleni", että romahtaisipa tuo hyppytorni poikien päälle.

Huono stressinsietokyky

Saatoin saada paniikkikohtauksen, kun lusikka tippui lattialle tai en löytänyt sukkiani. Menin usein katatoniseen tilaan, eli kirjaimellisesti pysähdyin enkä saanut liikutettua itseäni mihinkään suuntaan. Tuijotin vain eteeni ja jalkani tärisi.

Harhat, harhaluulot
Kuten olen aiemmin kertonut, minulla oli lapsena kaksi harhaa: kissanainen ja cowboy. Kissanainen oli huoneessani kun yritin saada nukutuksi ja cowboy seurasi minua joka paikkaan. Muistan elävästi sen, kun ensimmäisen kerran näin cowboyn. Se nojaili puuhun kun ajoimme autolla. Harhaluuloista voisin tehdä täysin oman postauksensa, mutta luulin mm, että minua tarkkailtiin ja että toinen koiristamme olisi demoni sekä, että kaikki nauraisivat juuri minulle.

MITEN SAIRAUTENI SAIVAT ALKUNSA

Äitini sai minut 41-vuotiaana. Äitini ja biologinen isäni erosivat, kun isäni sai tietää äitini raskaudesta. Ei siinä mitään, vietin oikein onnellisen lapsuuden. Kävin normaalisti koulussa, olin siellä erittäin hyvä. Äitini löysi uuden miehen ollessani ala-asteella. He menivät naimisiin, ja muutimme yhteen. Sain kaksi isosiskopuolta ja pikkuvelipuolen.

Vaikeudet alkoivat, kun muutimme uudelle paikkakunnalle ollessani nelosella. Melkeinpä heti minua alettiin kiusaamaan. Koska "olin niin hyvä koulussa", kiusaajat myönsivät. "Koska olin hiljainen". "Koska olin erilainen". Ensimmäiset harhat tulivat eskarissa tai ala-asteen alussa.

Näihin aikoihin myös murrosikäinen isosiskopuoleni alkoi "kiusaamaan" minua kotona. Välillä hän kävi päälle, mutta suurimmaksi osaksi hän haukkui minua ja nälvi minulle, valitti joka asiasta ja oli olevinaan niin fiksu ja filmaattinen. Äitini eikä isäpuoleni ei kumpikaan puuttuneet tähän, se oli raskasta. Tulin todella epävarmaksi varsinkin vartaloni suhteen, kun isosiskopuoleni haukkui minua, ja samalla koulukiusausta.

Aloin saamaan harhoja enemmän nelosella.

Diagnoosini vitosella oli muistaaksi lievä masennus. Aloin vitosella käymään perheklinikalla psykologilla. Psykologi sai hiottua minuun itsevarmuutta, ja menin luottavaisena itseeni yläasteelle.

Yläasteella sain pari ensimmäistä päivää olla rauhassa kavereideni kanssa. Mutta yllätys yllätys, tälläistä hiljaista ja itsestään todella epävarmaa tyttöä alettiin kiusaamaan. Panostus kouluun oli kova, kuten aina minulla, mutta masennus alkoi taas painamaan päälle.

Seiskan lopulla kaikki alkoi menemään päin mäntyä. Sillä tiellä olen vieläkin. Olin itsetuhoinen ja pidin kaverin kanssa laihdutusblogia, ja laihduinkin jonkin verran. Oksensin tahallisesti tuolloin ensimmäisen kerran.

Muistaakseni seiskan puolivälissä psykologi vaihtui psykiatriin ja silloin aloitin ensimmäisen lääkitykseni, seronilin. Se eikä muutkaan auttaneet paljon paskaakaan, joten olen käynyt kymmeniä lääkkeitä läpi.

8.2.2013 jouduin ensimmäisen kerran suljetulle osastolle, olin siellä sillä jaksolla n. 5kk. En halunnut kotiin, ja viiltelin ensimmäisen kerran. En paljoa, jäljet eivät enää näy. Sain vähän kavereita, mutta olin todella hiljainen, ujo ja vetäytyvä. Weedin kanssa olen todella hyviä ystäviä vieläkin.

Tässä huoneeni suljetulla osastolla ensimmäisellä jaksolla. Enempää kuvia osastolta en nykyisellä kännykälläni ottanut.

Toisen kerran suljetulle jouduin 16.9.2013. Kesä oli mennyt huonosti, ja kouluunmeno ahdisti. Ystävystyin lisää Weedin kanssa, ja näin Omman ensimmäisen kerran.

Kolmannen kerran jouduin suljetulle 13.5.2014, sain yksikössä psykoosikohtauksen ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. En muista juurikaan mitään... Olin pakkohoidossa aluksi. Weed ja Omma olivat samaa aikaa osastolla kanssani taas.

Neljännen kerran jouduin suljetulle 20.8.2014, kun olin käynyt ammattistarttia kaksi päivää. Sain käskeviä harhoja, ja olin muutenkin todella huonossa hapessa. Menin muistaakseni suljetulle vapaaehtoisesti, mutta se vaihdettiin pakkohoitoon.

Sain suljetulla viime jaksolla (ja sitä edeltävällä jaksolla) monia psykoosikohtauksia, paljon lääkkeitä, olin eristyksessä kolme viikkoa ja lepositeissä liian monta kertaa. Olin todella itsetuhoinen, etsin jatkuvasti esineitä jolla mahdollisesti vahingoittaa itseään. Nelisen kertaa salakuljetin terän osastolle. Tuosta ajasta jäi elinikäiset arvet käteeni ja reiteeni. :-/

En muista tuosta ajasta juuri mitään, kertomani asiat olen kuullut äidiltäni ja lääkäreiltä.

Nyt asun tosiaankin kuntoutumisyksikössä, ja minulla menee paljon paremmin! Olen kavereiden kanssa paljon, liikun, harjoittelen elämäntaitoja ja niin edelleen.

Haluaisitteko kuulla psykoosikohtauksistani, harhoistani, tai jostain muusta?