YHTEENSATTUMIA JA TUNTEITA

Yhteensattumia. Niin paljon yhteensattumia. Näistä pienistä sattumista on tullut tämä kohta elämässäni. Tämä kohta, jossa on oppinut kai jo elämään... Uudella tavalla jopa? Kun miettii, mistä olen rämpinyt läpi, täytyy olla ylpeä itsestäni ja voimistani.

Kiitollisuutta.

Kiitollisuutta siitä, että on ylipäätään elossa. Kiitollisuutta huolenpidosta, rakkaudesta, välittämisestä, you name it. Kiitollinen voi olla mistä vain, toimivista raajoista, rahasta joka riittää seuraavaan palkkapäivään asti, lukutaidosta, uudesta julisteesta jonka kaveri osti sinulle, mistä vain. Muistele mieluummin niitä hyviä asioita, ei pahaa mieltä tuottavia.

Vihaa.

Onko ok sanoa vihaavansa kiusaajiansa? En osaa sanoa omaa kantaani. Onko ok edes olla vihaamatta ihmistä, joka haluaa sinulle vain pahaa? Miksi kukaan haluaisi sellaista tuskaa elämäänsä..?

Hyväksymistä.

Olen viime aikoina alkanut hyväksymään itseäni paremmin. Pyrin hyväksymään jokaisen arven, selluliittipahkuran, finnin, jokaisen yleisesti "huononakin" pidetyn yksityiskohdan ulkonäössäni. On myös tärkeää hyväksyä oma luonteensa. Rakasta temperamenttiäsi, ujouttasi, herkkyyttäsi... Kaikkea. Hyväksyminen helpottaa arkea. Koska olet sen arvoinen.

Sinnikkyyttä.

Jos olet koskaan edes miettinyt itsemurhaa ja olet vielä siinä, saat olla todella ylpeä itsestäsi. Kaikki ne vaikeudet, ja olet selviytynyt. Olethan tyytyväinen itseesi? Elämä saa voittaa.

KIITOKSET JA KOHENTUNEESTA ITSETUNNOSTA

Arvatkaa mitä? 45 000 katselukertaa pamahti rikki jokin aika sitten. Sehän on todella paljon! Lukijoitakin on tullut, mikä vain lisää motivaatiota bloggaamiseen - jokuhan ihan oikeasti on kiinnostunut teksteistäni! Ja kaikki ihanat kommentit... Olette uskomattomia. ♥

Paljon on muuttunut tämän blogin perustamisen jälkeen. Blogini alkuaikoina kirjoitin tämän tekstin. Minulla oli silloin erittäin huono itsetunto. Nykyään olen saanut itsetuntoa kerättyä, ja olen varmempi itsestäni. Pystyn olemaan jopa kaupungilla ilman meikkiä. Miten näin suuri muutos on voinut tapahtua näin lyhyessä ajassa? Tai no, minulle tämä on iso muutos. En ole niin riippuvainen muiden mielipiteistä, pystyn olemaan enemmän oma itseni.

Kiitos vielä kaikille!

ITSETUNNOSTA JA SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELOSTA

Eilen tapahtui jotain outoa. Omahoitajani sanoi, että minulla on parempi itsetunto kuin muilla yksikön nuorilla. Hän sanoi itsekin, että tuo saattaa kuulostaa oudolta. Onko minulla ei hyvä - mutta ihan ok itsetunto? Voi olla.

Olen räpistellyt irti vanhoista kahleista. Yritän tosissani saada hyvän itsetunnon.

Olen jättänyt pahat ihmiset taakseni. Hengaan mukavien ihmisten kansa - sellaisten, joiden kanssa voin olla oma itseni. Olen opetellut pitämään itsestäni. Yrittänyt ainakin... Olen ollut aika negatiivinen kaiken suhteen. Yritän ajatella nyt toisinpäin: osaan kyllä, pystyn siihen, saatan onnistuakin, minulle tulee siitä hyvä mieli ja muita positiivisia ajatuksia.

Tajusin tuossa joku päivä, että oikeasti - ei minulla ole mitään "varaelämää", on vain tämä yksi elämä. Yolo, elät vain kerran. Paras elää tämä elämä hyvin ja siitä nauttien, ei tule toisia mahdollisuuksia. Näin minä uskon, eri näkemyksiä on olemassa.

Vuosia tuhlasin elämästäni siihen, että ajattelin olevani ruma, ällöttävä ja vastenmielinen. Mutta, minähän olen ihan hyvännäköinen! Kyllä, minulla on finnejä. Ja ylipainoa. Olen silti aika komea nuori naisenalku!

jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä

rakasta itseäsi sua ei pysty särkeä

Minulta varmaankin poistetaan diagnooseista sosiaalisten tilanteiden pelko. En pelkää enää puhua isommassa porukassa. En pelkää kysyä apua myyjältä. Välillä ei haluaisi olla vaivaksi, mutta se on sitä suomalaisuutta... Koulussa hoidan luentevasti paritehtävät ja kysyn opettajalta apua. En pelkää mokaavani jatkuvasti. Ja jos mokaan, niin mitä väliä? Jokainen mokaa joskus, ei sille voi mitään.

Olen myöskin opetellut kulkemaan ilman meikkiä julkisilla paikoilla. Enää ei pelota, jes!