ITSETUNNOSTA JA SOSIAALISTEN TILANTEIDEN PELOSTA

Eilen tapahtui jotain outoa. Omahoitajani sanoi, että minulla on parempi itsetunto kuin muilla yksikön nuorilla. Hän sanoi itsekin, että tuo saattaa kuulostaa oudolta. Onko minulla ei hyvä - mutta ihan ok itsetunto? Voi olla.

Olen räpistellyt irti vanhoista kahleista. Yritän tosissani saada hyvän itsetunnon.

Olen jättänyt pahat ihmiset taakseni. Hengaan mukavien ihmisten kansa - sellaisten, joiden kanssa voin olla oma itseni. Olen opetellut pitämään itsestäni. Yrittänyt ainakin... Olen ollut aika negatiivinen kaiken suhteen. Yritän ajatella nyt toisinpäin: osaan kyllä, pystyn siihen, saatan onnistuakin, minulle tulee siitä hyvä mieli ja muita positiivisia ajatuksia.

Tajusin tuossa joku päivä, että oikeasti - ei minulla ole mitään "varaelämää", on vain tämä yksi elämä. Yolo, elät vain kerran. Paras elää tämä elämä hyvin ja siitä nauttien, ei tule toisia mahdollisuuksia. Näin minä uskon, eri näkemyksiä on olemassa.

Vuosia tuhlasin elämästäni siihen, että ajattelin olevani ruma, ällöttävä ja vastenmielinen. Mutta, minähän olen ihan hyvännäköinen! Kyllä, minulla on finnejä. Ja ylipainoa. Olen silti aika komea nuori naisenalku!

jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä

rakasta itseäsi sua ei pysty särkeä

Minulta varmaankin poistetaan diagnooseista sosiaalisten tilanteiden pelko. En pelkää enää puhua isommassa porukassa. En pelkää kysyä apua myyjältä. Välillä ei haluaisi olla vaivaksi, mutta se on sitä suomalaisuutta... Koulussa hoidan luentevasti paritehtävät ja kysyn opettajalta apua. En pelkää mokaavani jatkuvasti. Ja jos mokaan, niin mitä väliä? Jokainen mokaa joskus, ei sille voi mitään.

Olen myöskin opetellut kulkemaan ilman meikkiä julkisilla paikoilla. Enää ei pelota, jes!

VALO LÖYTYI VIIME HETKELLÄ

Olin varma, että tulen tappamaan itseni. "En tule päättämään tätä peliä luonnollisesti", taisin kirjoittaa silloiseen päiväkirjaani.  Keräsin lääkkeitä. En ottanut kaikki ketipinoreja iltaisin, vaan laitoin jokusen jemmaan. Laitoin jemmaan myös särkylääkkeet, joskus tarvittavia ja unilääkkeitä. En kovin aktiivisesti kuitenkaan tätä "jemmaa" täyttänyt, en olisi saanut tapettua itseäni pelkästään niillä.

Kamalin tapahtui parisen kuukautta sitten; jemmani oli tyhjennetty. Ei pillerin pilleriä.

kuka ne on löytänyt, miksei mulle olla sanottu mitään, miten mä nyt tapan itseni, ei tästä tule mitään, kuka ne on löytänyt, ei ei ei

Sain myöhemmin tietää, että äitini oli löytänyt kätköni. En tiedä, miten äiti reagoi tähän, ei olla puhuttu asiasta. Hirvittää vieläkin.

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen, ettei minulla ole enää lääkekätköä. En vain pystyisi tappamaan itseäni, en tiedä miksi. Liikaa läheisiä ihmisiä, poismenoni satuttaisi heitä liikaa. Varsinkin äitini ja mummuni varmaan sekoaisivat. En voi jättää heitä. Ja rakkaat koirani. Miten kukaan voisi selittää koirilleni, ettei Mariaa enää ole? Itsemurha on kuitenkin niin itsekäs teko. Jotenkin haluan nähdä, mitä elämällä on tarjottavanaan. Onhan tässä jo hyvät syyt jatkaa elämistä, eikö vain?

Parempi niin, etten tee mitään harkitsematonta. Tai no, olenhan mä itsemurhaa suunnitellut varmaan vitosluokasta lähtien, mutta en ole sitä tehnyt. Jokin tässä maailmassa on pitänyt minut hengissä. Ja hyvä niin. Haluaisin uskoa, että jokaisella ihmisellä on tarkoituksensa ja paikkansa maailmassa. Jopa minulla.

ONNELLISUUDEN PILKAHDUS

Ikkunani on auki, huone täyttyy raikkaalla ja vilpoisella ilmalla. Huone on siivottu lattiasta kattoon, voin hengähtää. Kumoan raikkaan veden kurkustani alas. Netti ei lagita ja kuuntelen hyvää musiikkia. Maha täynnä hyvää ruokaa - kanaa, riisiä ja broilerpullia. Eikä edes närästä! Hiukset suoristettuina. Uusia meikkejä. Hyvät suhteet ystäviin - ja minulla on aika paljon ystäviä. Vaikeista vaiheista huolimatta minulla on ystäviä. Tänään iltalukioon tunnille. Tykkään opiskelusta, nyt minulla on mahdollisuus siihen, enkä aio heittää tilaisuutta hukkaan. Starttilukion kurssit ovat helppoja, kertaus on silti hyvästä.

Tunnen onnellisuuden pilkahduksen elämässäni. Minulla on oikeus olla onnellinen. Olen kiitollinen. Melkein itkettää, on niin hyvä olla. Kestäisipä tämä fiilis.

Psst... Kuunnelkaa tästä hyvä biisi:

KEVÄISIÄ PÖLINÖITÄ

Minusta ei ole kuulunut paljoakaan viime aikoina, pahoitteluni.

Mutta! Aloitin iltalukion! Pari päivää sitten olin ensimmäisellä kunnon tunnilla. Iltalukiossa on todellakin erilaista verrattuna entisiin kouluihini. Otin yhden lukioon valmentavan kurssin, englannin. Englanti siksi, että olen hyvä siinä. Minun täytyy himmata tahtia, en voi ottaa montaa kurssia samaan aikaan, minulla on hoitajani mukaan "stressiallergia", ja se johtuu ihan psykoosista.

Kyllä opiskelu taas maistuu pitkän tauon jälkeen. Tai no kävinhän minä ammattistarttia kaksi päivää, ja jouduin suljetulle osastolle. Ja suljetulla kävin ehkä kuukauden sairaalakoulua. Toivottavasti en romahda, haluan tosissani saada elämäni raiteilleen, opiskella ja elää.

Muuta en juurikaan ole tehnyt viime aikoina. Yksikössä olemme suunnitelleet kesän toimintoja, odotan innolla niitä kaikkia! Pyöräilyä, Särkänniemeä, shoppailua, urheilua, ratsastusta... Jes! Viime kesän olinkin suljetulla, ei tullut tehtyä juuri mitään. Ikävää. Suljetulle en halua enää koskaan joutua.

Lääkkeissäni on tehty muutoksia. Otan Levozinin nyt joka ilta, 25mg. Tämä muutos tehtiin, ettei minua ahdistaisi jatkuvasti... Jos tämä ei auta, nostetaan ehkä Zyprexankin annosta. Olen nyt unohtanut ottaa Levozinin kokonaan, mutta täytyy laittaa muistutus.

Keväiset terveiset vanhalta herraltakin!

Ei minulla muuta asiaa ollutkaan, mutta tulin ilmoittamaan, että hengissä ollaan! :-)

LIIKAA KOKISTA JA VIILTELYSTÄ

Monia litroja kokista. Maradonan ja vanhojen hittien kuuntelemista. Parvekkeella hengailua. Perseilyä chatrouletissa. Skypepuheluja. Sipsejä, pullaa, kaakaota... Näistä lomani on tähän mennessä koostunut.

Ja tietenkin paljon naurua A:n ja M:n kanssa! Saatiin taas uusia insideläppiä. Olen mummullani, ja A sekä M tulivat yökylään tänne. Yleensä kokoonnutaan A:n luona, mutta nyt hänen äitinsä oli sitä vastaan. No, hauskaa ainakin oli!

Mummulassa on kyllä paras tapa viettää lomia! Rakastan olla täällä, ja kun näkee vanhoja tuttuja niin mieli kohentuu. Nyt on hyvä fiilis. Toivottavasti tämä kestää. Kuitenkin yksikössä romahdan.

Tänään on vähän oksettanut, luultavasti sen takia, että unohdin aamulla ottaa lääkkeet.

Jostakin syystä minulla on jatkuvasti mielessä viiltely. En aio siihen tapaan enää sortua, mutta tiedättehän, vanhat tavat ovat pinttyneet mieleen ja sieltä se välillä putkahtaa esiin. Ja ei, älkää pelätkö, en aio satuttaa itseäni! Varsinkin äiti pettyisi minuun. Joo joo, en elä toisten ihmisten ehdoilla, mutta kesällä haluan pitää toppeja hyvillä mielin ilman tuoreita arpia! Olenpa ulkonäkökeskeinen... Okei, ei ulkonäkö ole ainoa syy viiltelemättömyyteeni. Haluan olla vahvempi kuin terä. Terä ei hallitse minua. Ei enää. Ja toivottavasti ei enää koskaan.

Pääsiäisiä! :-)