JOULUA, PUUHAILUA JA ELÄKETTÄ

Viime aikoina ei ole oikein ollut aikaa kirjoittaa blogia ja tietokoneeni on kotona, joten tämä postaus tulee hieman myöhässä. Pahoitteluni!

Joulu tuli ja meni. Aika meni rattoisasti ja oikeasti nautin olostani, mutta silti sain kaksi ahdistuskohtausta. Ensimmäisellä kerralla soitin äidin luokseni ja tilanne meni sillä ohi. Toisella kerralla sain kohtauksen aamuyöllä, enkä millään hennonnut herättää äitiä, kun hän oli niin väsynyt tästä jouluhulinasta. Makasin sängyssä itkien, rauhoitin itseni ja hengitykseni,  paha olo meni pois. Olen enemmän kuin tyytyväinen nykyisiin ahdistuksenhallintakeinoihini.

Olen myös puuhaillut kaikkea mukavaa: sunnuntain ja maanantain välisen yön olin ystävieni kanssa hotellissa ja shoppailemassa. Eilen käväisimme elokuvissa katsomassa uusimman Star Warsin ja tänään kylpylässä Edenissä! Ihan huippuja muistoja! :-)

Muuten, sieltä Kelasta tuli paperit. Olen nyt kuntoutustuella (ent. määräaikainen työkyvyttömyyseläke). Eli terve, eläkeläinen täällä! Ainakin on aikaa keskittyä täysillä kuntoutumiseen ja elämästä nauttimiseen. Hoitajatkin kehuivat tänään, että loistan onnesta. Tuli hyvä mieli.

Mahtavaa illanjatkoa!

JOULUNTOIVOTUKSET

Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen teistä viettää rauhallisen ja rentouttavan joulun. Olette ihania, arvokkaita ja tärkeitä, olkaa mahdollisuuksien mukaan läheisten kanssa. Hyvää joulua!

VAINOHARHAT JA HARHALUULOT

Ala-asteella syntyi vainoharha: minua tarkkailtiin suihkussa. Peitin pyyhkeillä ja verhoilla sen, missä kuvittelin kameran olevan. Olin myös varma siitä, kuka minua tarkkaili.

Muun muuassa tässä postauksessa mainitsemani cowboy vainosi minua ala-asteella. Näin sen milloin missäkin. Olisiko ollut niin, että vasta paljon myöhemmin tajusin cowboyn olevan harha.

En muista milloin tai kuinka kauan, mutta luulin, että toinen koiristamme oli demoni sekä että se haluaisi minulle vain pahaa. Pelkäsin koiraamme, mutta nykyään se on minulle todella rakas! ♥

Yläasteen alussa tuo tarkkailu-keissi paheni. Luulin, että minua tarkkailtiin joka paikassa. Pengoin välillä koko huoneeni etsien kameroita. Ja tälläkin hetkellä minulla on tietokoneen webkamera peitetty sinitarralla.

Nykyäänkin tuntuu, että minua seurataan tietokoneen kautta. Googletan myös jatkuvasti nimeäni, sillä "varmastihan" joku kirjoittelee minusta palturia jossain... Enkä uskalla pitää verhoja auki. Olen neuroottinen siitä, missä asennossa verhoni ovat, sillä minusta tuntuu, että joku katselee minua ikkunasta.

Muistan elävästi sen, kun istuin taksissa ja yhtäkkiä kuulin rekan jarruttavan. Menin paniikissa kippuraan kädet niskan takana. Tihrustin itkua ja olin varma, että tulisin kuolemaan. Jonkin aikaa istuin siinä kunnes tajusin taksikuskin tuijottavan minua. Mitään ei ollut tapahtunut, eikä mitään rekkaa ollut missään. Kummallista.

Toinen harhaluuloni tapahtui takapihallamme. Kuulin hävittäjälentokoneen, ja menin paniikkiin. Venäläiset hyökkäävät, ajattelin. En tiedä miksi juuri venäläiset, mutta näin minä tunsin harhani. Olin varma, että päälleni heitettäisiin pommi. Juoksin itkien äidin luo. Mutta kuinkas ollakaan, "hävittäjälentokone" oli täysin normaali lentokone.

Muitakin vastaavia on tapahtunut, mutta nuo ovat päällimmäisenä mielessä.

Kuulostaako mainitsemani harhat tutuilta? Haluatko kertoa niistä? Minä kuuntelen! :-)

JOULUJUHLAT!

Viimeisimmät päivät ovat menneet edelleen kohtalaisesti. Yksikön joulujuhlassa meinasi pukata paniikkia, samoin äidin kanssa shoppailemassa. Paniikki tuntuu osaksi samalta kuin pyörtyminen, ainakin minulla. Paniikkikohtauksista olen kirjoittanut täällä tarkemmin, jos teitä kiinnostaa lukea.

Keskiviikkona meillä oli joulujuhlat kuten jo mainitsinkin. Olimme leiponeet torttuja, pipareita ja piparkakkutalon. Mukaan kutsuttiin hoitajat ja nuorten vanhemmat. Yllättävän paljon vieraita saapui, ja meillä oli oikein rattoisaa.

Annoimme myös toisillemme joululahjat! Sain parilta ystävältä lahjoja.

Mitä ihaninta joulun odotusta toivotan teille vielä! ♥

KIITOKSET JA KOHENTUNEESTA ITSETUNNOSTA

Arvatkaa mitä? 45 000 katselukertaa pamahti rikki jokin aika sitten. Sehän on todella paljon! Lukijoitakin on tullut, mikä vain lisää motivaatiota bloggaamiseen - jokuhan ihan oikeasti on kiinnostunut teksteistäni! Ja kaikki ihanat kommentit... Olette uskomattomia. ♥

Paljon on muuttunut tämän blogin perustamisen jälkeen. Blogini alkuaikoina kirjoitin tämän tekstin. Minulla oli silloin erittäin huono itsetunto. Nykyään olen saanut itsetuntoa kerättyä, ja olen varmempi itsestäni. Pystyn olemaan jopa kaupungilla ilman meikkiä. Miten näin suuri muutos on voinut tapahtua näin lyhyessä ajassa? Tai no, minulle tämä on iso muutos. En ole niin riippuvainen muiden mielipiteistä, pystyn olemaan enemmän oma itseni.

Kiitos vielä kaikille!

ANNA ITSELLESI LUPA OLLA ONNELLINEN

Nauran ystävän kanssa. Kaikki on hyvin, mutta silti takaraivossa silti jyskyttää ajatus: "tämä on väärin". Sitä se on, kun on pitkään masentunut - ei antaisi itselleen lupaa olla onnellinen. Masennus-diagnoosini on jo poistettu ja selätetty, mutta silti pieni hiven siitä on jäljellä. Ahdistus. Masentuneisuus. Ne ovat olemassa vieläkin, vaikkakin minä hallitsen niitä eivätkä ne minua.

Enkä juurikaan enää kirjoita pahasta olosta blogiini, en halua velloa siinä vaan siirtyä eteenpäin ja jatkaa elämistä. Tai no, ei se noin helppoa ole, se vaatii paljon tahdonvoimaa ja sellaista sisua jota on vaikea kerätä itselleen varsinkin jos on ollut pitkään masentunut.

Mutta muistakaa, kaikki on mahdollista, pystytte selättämään pahan olon! Pusut ja halit, pysykää vahvana. ♥

ILOITSE NÄISTÄ JOULUNA

Jos vihaat jouluhehkutusta, skippaa tämä postaus suosiolla ohi. Itse olen niitä, jotka aloittavat jouluvalmistelut monta kuukautta etuajassa ja odottaa joulua koko vuoden. Joululahjat ovat aina hyvissä ajoin hankittu. Ja tälläkin hetkellä soi joulumusiikki, hehe.

Nauti jouluna...

...lumen kimmellyksestä aamuvarhaisella

...pipareista uunista tulevasta tuoksusta

...joulupuurosta löytyneestä mantelista

...lahjojen antamisesta ja saamisesta

...läheisten läsnäolosta

...jouluvalojen kuvaamisesta pimeällä

...tunnelmallisesta fiiliksestä ostarilla

...jouluisen meikin teosta
...joulumusiikista

...omena-kanelimarmeladista joulutortuissa
...kuuman glögin juominen lempparimukistasi

...täydellisesti maitoon sulaneesta kaakaojauheesta

...piparien koristelusta vaaleanpunaisilla strösseleillä

...joulukortin teosta isovanhemmille

...joulukoristeiden kauneudesta

...jouluisista pehmeistä joulupaidoista

...kiharista hiuksista, jotka pilkottavat tonttuhatun alta

...jouluisten kuvien selaamisesta instagramissa
...lämpimistä vilteistä
...rauhasta

VOINNISTA JA KUULUMISIA

Vointi on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan: harhat ovat pysyneet miltei kokonaan poissa, pystyn nauttimaan pienistä asioista ja mieliala on muutenkin ylhäällä. Jännä, miten vain muutamassa kuukaudessa vointi on parantunut. Ihanaa!

Heräsin tänään hieman yli kuusi, enkä saanut enää unta. Päivä on tuntunut pitkältä, kun normaalisti olen nukkunut helposti kahteentoista, heh. Ystäväkin oli jo hereillä, ja aloitimme mekastamisen hyvissä ajoin. Myös T kävi moikkaamassa minua ja ystävääni, mikä oli ihana yllätys.

Tulimme juuri ostoskeskuksesta, kävimme hieman jouluostoksilla. Eilen kävin hoitajan kanssa kaupassa, ja olo oli tavattoman hyvä. En tiedä miksi, mutta hymyilin koko matkan yksikköön ja puhkuin energiaa.

Erinomaista joulunodotusta kaikille! ♥

KUN YSTÄVÄ ON ITSETUHOINEN

Sain kommentin, jossa pyydettiin kertomaan, miten viiltelevälle ystävälle pitäisi puhua. Hieno postausidea, kiitokset lähettäjälle.

Kerron tämän omasta näkökulmastani ja perustuen omiin kokemuksiini.

Jokainen ihminen on yksilö, enkä voi tietää, miten juuri sinun ystäväsi

haluaisi sinun auttavan häntä.

Ensinnäkin, tuki. Välitä ystävästäsi. Ole lähellä, halaa. Kehoittaisin tukemaan ystävääsi tilanteessa kuin tilanteessa, mutta toisaalta ei ole pelkästään sinun asiasi kantaa harteillasi toisen tuskaa. Hieman monimutkainen juttu, mutta tee parhaasi. Se riittää.

Älä myöskään tuomitse. Älä anna ikäville, tuomitseville ajatuksille valtaa. Itsetuhoinen ihminen kaikista vähinten kaipaa moitteita. On kamalaa saada tietää toisen itsetuhoisuudesta. Saatat tuntea surua, vihaa ja epävarmuutta. Mieti kuitenkin ennen kuin sanot mitään.

Puhu asiasta. Itsetuhoisuus on vielä tänäkin päivänä hieman "tabu", ja itsetuhoinen ihminen saattaa kokea asian häpeälliseksi. Puhuminen auttaa häpeään. Tai no, riippuu, millä sävyllä puhuu.

Auta ystävää löytämään ammattiapua. Koululainen saa apua vaikkapa terkkarilta tai kuraattorilta. Apua saa myös omasta terveyskeskuksesta.

Kysymyksen lähettäjä kysyi myös, olisinko halunnut, että minua olisi kohdeltu tietyllä tavalla kun viiltelin. No, en. Kaipasin kuitenkin tukea, ja sitä sain. Viiltelyni oli kai avunhuuto, en tiedä. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin halu rangaista itseään.

Ja muista, että viiltely on tapa purkaa ahdistusta. Ystäväsi täytyisi vain löytää parempi tapa purkaa ahdistusta, sellainen, joka ei olisi viiltelyä tms. Itse puristan usein jääpaloja käsissäni, laitan kädet kylmään veteen tai teen mitä vain, mikä purkaa ahdistusta. On todella vaikeaa löytää uusi ahdistuksenhallintakeino, mutta se on mahdollista! Älä koskaan menetä toivoa ystävääsi.

TUKI SITÄ TUKI TÄTÄ

Äiti tuli maanantaina käymään. Kävimme hieman joululahjaostoksilla ja Kelassa, koska eri tuista ei ole vieläkään tullut päätöstä. Kelassa selviteltiin asioita, ja siellä nostettiin esille jonkin sortin eläke. Ei kai, eläke, minulle? En tiedä vieläkään, mitä tukia tulen saamaan... Vammaistukea? Kuntoutustukea? Sairauspäivärahaa vielä? Mutta vammaistuki on ainakin määräaikainen eläke eli voi olla, että Kelassa tarkoitettiin sitä. Ei tietoa. Toivottavasti kaikki järjestyy...

Jos joku nyt ihmettelee vaikka, että mistä ihmeen tuista nyt puhun, niin laitan tähän pari linkkiä Kelan sivuilta:

Vammaistuki

Kuntoutustuki

Sairauspäiväraha

Erilaiset tuet ovat ainakin itselleni tärkeitä. Ne mahdollistavat kuntoutukseni ja helpottavat huomattavasti raha-asioita. Pystyn käymään vaikkapa ratsastamassa ja kahvilla kavereiden kanssa, kun on omaa rahaa.