29. maaliskuuta 2016

KEIKASTA JA VIIMEAIKOJEN VOINTIA

Mainitsinkin päälle kuukausi sitten, että olin menossa 17. päivä Hollywood Undeadin keikalle. Keikka oli upea, mitä muuta voisinkaan toivoa kuin mahtavaa meininkiä, hyvää musiikkia ja yhteishenkeä. Olin aivan täpinöissäni päästessäni tunnin jonottamisen jälkeen lämpimään Pakkahuoneeseen. Lämppärinä oli Attila, jonka musiikkiin ihastuin aivan täysin.

Kuitenkin, kun olimme jonottaneet, odottaneet ja myös fiilistelleet musiikin tahdissa, tuli ahdistus. Harhoja, syyllinen olo, vainoharhoja ja sitä perinteistä - ahdistusta. Lähdimme A:n kanssa ulos ja soitin äidilleni joka osasi rauhoittaa.

Vaikka ahdistus tuli, selvisin siitä. Ja yksi upea muisto lisää!
Ostin ihanan paidan!
Olen hieman epätietoinen siitä, että milloin muutan kuntoutumisyksiköstä pois. Äiti haluaa, että muutan vasta ensi vuonna, mutta veri vetäisi maailmalle jo aikaisemmin. En ole vain kovin varma voinnistani, pelkään romahdusta.

Entä miten koulu? Eri hoitajilta tulee erilaista mielipidettä koulunkäynnistäni. Yksi sanoi, että voin alkaa katsomaan aikuislukion kursseja nyt, ja jotkut sanovat asioiden sujuvan paremmin vasta vaikka ensi vuonna. Plääh, haluaisin jotain muutosta. Voisin laittaa opolle viestiä.

Vointikin on pysynyt suhteellisen tasaisena, mihin olen erittäin tyytyväinen. Oma motivaatio on tärkeimmässä asemassa, ja ilman sitä on parantuminen pidemmän päälle mahdotonta, ei kukaan voi parantaa sinua väkisin.
Niin paljon hyvää ruokaa.
Tsemppihalit kaikille tähän viikkoon! ♥

26. maaliskuuta 2016

MITÄ TEHDÄ AHDISTUNEENA?

Kokoan tähän postaukseen pieniä asioita, jotka toivottavasti antavat vinkkejä asioiden käsittelyyn ahdistuneena.

Tässä postauksessa on mainio sanoma,
lue se silloin kun tuntuu toivottomalta.

Kun ahdistus on lievää, se saattaa mennä ohi ihan kiinnittämällä huomiota muualle. Mene vaikka kävelylle ja ihastele ruskaa/lunta/aurinkoa/sateenkaarta. Kiinnitä erityisesti huomiota väreihin, muotoihin ja ylipäätään kauneuteen. Ota valokuvia näkemästäsi. Saattaa kuulostaa höpönlöpöltä, mutta kyllä se toimii lievässä ahdistuksessa, nimimerkillä kokemusta on.

Etsi Pinterestistä jokin ihana DIY-idea ja toteuta se! Itse tein ystävälleni Pahan Päivän Purkin, jonne laitoin tsemppilauseita. Voit vaikka tuunata kauluspaitasi parilla niitillä tai tehdä itse kalenterin - netti on pullollaan ideoita! Tee mitä vain mukavaa, joka vie ajatuksesi pois ahdistuksessa vellomisesta.

Tai pelaa! Siivoaminen on myös yksi hyvä keino purkaa turhautumista ja ahdistusta, ja siinä näkee käsiensä jäljen välittömästi. Aikuisten värityskirjat ovat nyt kovassa huudossa, sekin on rentouttavaa. Voit koittaa venytellä tai urheilla - mistä tulikin mieleeni, että nyrkkeily on ihan huippu ahdistuksenhallintakeino!

Musiikin kuuntelu on hieno tapa hillitä ahdistusta, kuulokkeet korville ja kunnon biisit pyörimään! Alla pari hyvää huudatusbiisiä.


Voit myös tehdä jotain kauneuteen liittyvää. Kiharra hiuksesi kauniisti, laita kasvo- tai hiusnaamio ja rentoudu ihan luvan kanssa.

Kun ahdistus on voimakkaampaa, saattaa olla, että haluat isompaa tunnetta kuin ahdistus - kipu. Koska viiltely on kuitenkin erittäin huono ratkaisu, voit upottaa kädet jääkylmään veteen tai puristaa jääpaloja kunnes ne sulavat. Se muuten tuntuu ja auttaa kohtalaiseen ahdistukseen. Hoitajat usein tarjoavat minulle myös tulisia karkkeja, joita syödessä ei pysty vellomaan ahdistuksessa, koska on suurempi tunne (tulisen karkin tuska) kuin ahdistus.

Mites sitten, kun ahdistus on sietämätöntä? Jos olet tilanteessa, jossa ahdistus on täysin sietämätöntä eikä edellä mainitut auta, toivon, että olet hoidossa. Voit kertoa hoitajalle asiasta. Puhuminen on aluksi vaikeaa, eikä se auta kaikkia ollenkaan loppupelissä. Toivon kuitenkin suuresti, että saisit kerrottua asiasta jollekin - soittaa vaikka kriisipuhelimeen. Kynnys soittaa kriisipuhelimeen voi olla suuri, mutta usko minua, paine sydämellä saattaa helpottua heti, kun sen kertoo jollekulle.

Kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202
arkisin klo 9.00– 07.00 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Ja muuten: jos olo on sietämätön ja erittäin itsetuhoinen, voit mennä vaikka päivystykseen. Kerro siellä kiteytettynä ajatuksesi. Sinua varten on ihmisiä auttamassa, muista se aina.

Oletteko muuten kuulleet mindfulnessista? Tai rentoutumisharjoituksista? Ne saattavat toimia, mutta vaativat keskittymistä ja osaavaa ohjausta. Mindfulness-harjoitukset ovat tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksia. Rentoutumisharjoituksissa rentoutetaan mieli.

Rentoutumisharjoituksista voit lukea lisää vaikka täältä ja mindfulnessista täältä.

Eniveis, toivotan teille mitä mahtavinta viikonlopun jatkoa!

22. maaliskuuta 2016

KUN ELÄMÄSSÄ ALKAA TUNTEMAAN KAUNEUDEN

Ennen katsoin lempparikukkiani - ruusuja, ja ajattelin niiden olevan kauniita, mutta ei enempää. Nykyään tunnen niiden kauneuden, haistan kukkaisen tuoksun, kosketan sileää terälehteä ja nautin ruususta täysin siemauksin. Noin esimerkkinä.

Pystyn nauttimaan. Pystyn kokemaan kauneuden. Pystyn elämään, tuntemaan. Jännä, miten siitä kolmen vuoden takaisesta Mariasta on kasvanut jo melkein nainen - joka pystyy nauttimaan elämästä. Olen selättänyt pahimmat ajat kiitettävästi ja uskon, että jonain päivänä olen täysin parantunut. Tuntuu niin hyvältä.

Antakaa itsellenne mahdollisuus. Ottakaa se harppaus lähemmäs valoa, vaikka se tuntuu vieraalta, utuiselta ja uudelta. Se harppaus oli elämäni paras päätös.

Sitä sanotaan, että oikeasti kukaan ei halua kuolla, halutaan vain alkaa elämään. Jokaisella on varmasti oma näkemys asiasta, mutta minun kohdallani se on osoittautunut todeksi.

Uskon teihin.

18. maaliskuuta 2016

AJATUSJUOKSUA UNELMISTA

Postauksesta, jota nyt luette, on mainittu tässä tekstissäni. Tulossa siis settiä, josta ei saa mitään irti, mutta joka kuitenkin jäi vaivaamaan minua.

Välillä sitä miettii elämän tarkoitusta, päämääriä, saavutettuja asioita, unelmia... Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Hakee sitä minun paikkaani tässä maailmassa, jossa on lukemattomia mahdollisuuksia.

Sitä saattaa miettiä, että mikä on elämäni tarkoitus. Onko se löytää elämälle tarkoitus? Mikä asia auttaa tarkoituksen löytämisessä? Menisinkö niitä kohden? Miten tästä enää saa mitään selvää? Onko elämän tarkoituskin noin terminä hieman vanhanaikainen ja turha? Riippuu täysin ihmisestä.
Entä sitten päämäärät? Päämääräni ovat tällä hetkellä autokoulu, koulutus, tukiasuntoon muuttaminen ja oma kämppä. Sen pidemmälle en osaa ajatella. Sumuista, hämärää, tuskaa, hikikarpalot otsalla.

Hankalaa, utopistista. Kaikki on niin... Sekavaa. Joo, sekavaa. Miksi edes kirjoitan, tuskin kukaan saa tästä aivopieruisesta tekstistä mitään irti. Voitte toki kirjoittaa omista unelmistanne ja päämääristänne, jos haluatte. Vaikka anonyyminä, olisi kiva lukea.

13. maaliskuuta 2016

VERI VETÄÄ MAAILMALLE

Tervehdys vain kaikille taas pienen postaustauon jälkeen! Yksinkertaisesti, on ollut niin paljon mukavaa tekemistä, kavereiden näkemistä ja muuta kivaa, niin blogi on jäänyt pienemmälle huomiolle. Päätin siis tulla hieman päivittelemään kuulumisia, eli hei, olen kunnossa!

Ahdistuksia on jonkin verran tullut, mutta lähinnä ulkoisista syistä. Sisältä punkuavaa ahdistusta ei ole juurikaan ollut, mikä on aivan mahtavaa. Olemme jopa keskustelleet yksikön jälkeisestä elämästä, ja kävimme katsomassa erästä tuetun asumisen keskusta. Siellä siis saisi oman pienen ja viihtyisän yksiön, mutta hoitajia on samassa rakennuksessa. En malta pysyä housuissani, veri vetäisi jo maailmalle! Toisaalta kyllä tiedostan, etten ole vielä siinä kunnossa, mutta ymmärtänette.

Meillä on yksikössä oikein mukava porukka tyttöjä, ja olemme mm. käyneet ajelemassa jonkin verran. Ystäväni sai ajokortin ja sitä on tullut juhlistettua road trippien muodossa. Yksi nuori täältä myöskin lähti kotiinsa, ja meillä oli mukavat läksiäiset. Ikävä tulee häntä...
Tulimme juuri pelaamasta sählyä, ja nyt onkin saunan vuoro. Kyllä kelpaa! Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon, pitäkää itsenne kasassa ja tehkää iloa tuottavia asioita. Suosittelen muuten kirjoittamaan onnistumispäiväkirjaa, tuntuu mahtavalta idealta.