LOMALLA TAAS OSASTOELÄMÄSTÄ...

...ja tällä kertaa hieman pidemmällä lomalla. Sain kolmen yön loman! Ihmeellistä, sillä olen saanut monia paniikkikohtauksia ja ollut ahdistunut. Mutta olen saanut ne hallintaan, osaan nykyään jotenkuten rauhoitella itseäni hengityksellä. En ole ottanut edes tarvittavia lääkkeitä, mikä on mielestäni iso saavutus. Suurempi saavutus on se, etten ole ollut seurantahuoneessa, tarkkailussa saatika lepareissa tai eristyksessä tällä jaksolla kertaakaan!

Olen tällä hetkellä mummolassa A:n kanssa, olemme herkutelleet hieman ja nyt juttelemme, luukutamme ihania biisejä ja olemme koneillamme. Menen nyt nauttimaan ystäväni seurasta, näkemisiin!

MITES SIELLÄ SULJETULLA..?

Kyllä, olen hengissä! Olin jossain vaiheessa yhden yön lomalla, mutta en millään jaksanut kirjoittaa blogia. Nyt kuitenkin on fiilis kirjoitella, joten miksipä en kirjoittaisi?

Fiilis on tällä hetkellä vallan mainio. Imuroin äsken ja olin rakkaiden koirieni kanssa. Kaupassakin kävimme äidin kanssa. Vointi on parempi, jaksan enemmän asioita. Harhoja on, mutta olkoot. En jaksa enää välittää. Olen myös oksennellut, mutta siitäkin yritän päästä eroon. Syömiset vain tuntuvat hallitsevan elämääni.

Aluksi osastolla olin erittäin ahdistunut, halusin vain kotiin. Huomasin kuitenkin heti, että vanha ystäväni on siellä, joten olo helpottui suuresti. Saisin viettää hänen kanssaan aikaa. Sain miltei heti uusia kavereita ja pelailin rohkeasti muiden kanssa.

Yhtään psykoosikohtausta en ole saanut tämän jakson aikana, mikä on mielestäni todella hienoa. Ahdistuksia tulee ja menee, mutta olen niin paljon paremmassa kunnossa kuin viime jaksoilla.

Osaston käytännöt ovat muuttuneet. Kännykkää saa käyttää koko ajan huoneessaan, mutta sim-kortin saa klo 17:15-21:00. Olin erittäin iloinen kuullessani tämän, jes! Ruokailuja on siirretty hieman myöhemmäksi.

Aivan ihana lainaus, jonka bongasin Instagramista. Kuva täältä.

SULJETTU OSASTO KUTSUU... TAAS

Maanantaina se tapahtuu. Viidennen kerran. Menen vapaaehtoisena B1-lähetteellä suljetulle osastolle. Pelottaa, ahdistaa. Weed on vieläkin osastolla, saamme sentään toisistamme tukea. Osaston käytännöt ovat muuttuneet, tietääkseni kännykkääkin saa pitää kauemmin.

Nyt teillä saattaa tulla kysymys: miksi suljetulle? Miksei kuntoutumisyksikkö riittänyt? No, tässä keskeisimmät syyt:

- Ahdistus. Ahdistukseni on aivan eri sfääreissä kuin esim. kesällä. Saatan saada paniikki/ahdistuskohtauksen pienistäkin asioista, kuten jos olen vaikka pukeutunut liian vähän säähän nähden.

Olin kerran pukeutunut nätisti, mutta en tajunnut, että ulkona on kylmempi kuin aikoihin. Minun olisi pitänyt pukeutua lämpimämmin, olisi pitänyt vain laittaa takki päälle, mutta sain paniikkikohtauksen. On se ihmismieli kiero. Tällä hetkellä tuokin asia tuntuu pieneltä, mutta silloin se oli elämä ja kuolema.

- Psykoosioireet. Harhoja, vainoharhaisuutta, pelkoja ja lisää harhoja. Tummia hahmoja, katosta tulevia kummituksia, minua tuijottavia pieniä tyttöjä... Lähimuistinikin on huonontunut ja kaikki on yhtä mustaa mössöä josta en saa eriteltyä mitään. Tuntuu, kuin minua seurattaisiin. Kameroiden kautta ja kaupungilla. Kaupoissa kaikki kuulutukset liittyvät minuun. Tai näin minusta tuntuu.

- Syömisvammailu. Skippaan aterioita, käytän nesteenpoistajia, ahmin, oksentelen. Saatan syödä yhden päivän aikana sen, mitä "normaali" ihminen syö aamupalaksi. Näin ainakin omahoitajani sanoi.

- Hoitajat. Yksikössä on yleensä vain yksi hoitaja paikalla kerrallaan, eikä hän aina voi auttaa minua. Kun en saa apua sitä tarvitessani, oksentelen ja olen itsetuhoinen.

- Itsetuhoisuus. Olen viillellyt, oksennellut, hakannut itseäni...

Olen pahoillani...

PANIIKKI

Puhuimme hoitajan kanssa paniikkikohtauksistani. Kirjoitin kaikki oireet tunnepäiväkirjaani. Näin kirjoitin siihen:

Rintaa puristaa, kun vedän henkeä, puristus pahenee. Hengitys tiheentyy ja pelkään psykoosikohtausta. Joskus tulee harhoja, tuntuu kuin joskus irtautuisin kehostani. Iho väreilee ja tuntuu sähköiseltä. En tiedä miksi, mutta maha menee joskus sekaisin ja oksettaa. Mahassa myllertää. Hikoiluttaa, "kylmä hiki". Sydän tykyttää kovasti.

Lievinä näitä on miltei joka päivä. Pahoina aina, kun stressaan liikaa. Levozin auttaa ahdistukseen, onneksi. "Kohtaukset" liittyvät yleensä sosiaalisiin tilanteisiin tai johonkin, jota en haluaisi. Jos esim. en halua lähteä jonnekin, seistä, pukeutua tai mitä vain niin tulee oireita. Rasittavaa.