Viime päivät ovat menneet aika rattoisissa merkeissä. Alakuloakin on kuitenkin ollut, ei siitä mihinkään pääse. Se on elämää, se täytyy hyväksyä. Itku on ollut herkässä. Tänäänkin aamulla, kun minulle sopivaa ruokaa ei oltu tehty, melkein purskahdin itkuun. Hävetti, vaikkei pitäisi. Olen aika herkillä.
Puolen päivän aikoihin sain mahtavan idean. Pyytäisinkö uutta tyttöä kaupungille kanssani? Arvatkaa mitä, minä uskalsin. Meillä oli oikein mukavaa, uusi tyttö on todella ihana ja sympaattinen. Meillä on samanlaista taustaa, ymmärrämme toisiamme. Olimme jokusen tunnin kaupungilla, shoppailtiin ja istuskeltiin, juteltiin. Juteltiin vähän kaikesta.
Äsken pelasimme mölkkyä takapihalla. Ulkona on niin kaunis sää, haluaisin nauttia siitä, mutta en osaa. Ajattelen usein tyyliin "onpa kaunis sää", mutta en osaa nauttia siitä... En tiedä mikä minua vaivaa. Masennus?
Masennuksesta puheen ollen, aloitimme jonkin masennuskoulun omahoitajani kanssa. Toivottavasti se tuottaa tulosta. Masennuskoulussa joka päivä kirjataan mielialat ja helpot hetket ylös. Siihen myös kuuluu urheilua, tänään ainakin tuli käveltyä kaupungilla. :-) Jos tuloksia tulee, kirjoittelen siitä tänne,