20. joulukuuta 2015

VAINOHARHAT JA HARHALUULOT

Ala-asteella syntyi vainoharha: minua tarkkailtiin suihkussa. Peitin pyyhkeillä ja verhoilla sen, missä kuvittelin kameran olevan. Olin myös varma siitä, kuka minua tarkkaili.

Muun muuassa tässä postauksessa mainitsemani cowboy vainosi minua ala-asteella. Näin sen milloin missäkin. Olisiko ollut niin, että vasta paljon myöhemmin tajusin cowboyn olevan harha.

En muista milloin tai kuinka kauan, mutta luulin, että toinen koiristamme oli demoni sekä että se haluaisi minulle vain pahaa. Pelkäsin koiraamme, mutta nykyään se on minulle todella rakas! ♥

Yläasteen alussa tuo tarkkailu-keissi paheni. Luulin, että minua tarkkailtiin joka paikassa. Pengoin välillä koko huoneeni etsien kameroita. Ja tälläkin hetkellä minulla on tietokoneen webkamera peitetty sinitarralla.

Nykyäänkin tuntuu, että minua seurataan tietokoneen kautta. Googletan myös jatkuvasti nimeäni, sillä "varmastihan" joku kirjoittelee minusta palturia jossain... Enkä uskalla pitää verhoja auki. Olen neuroottinen siitä, missä asennossa verhoni ovat, sillä minusta tuntuu, että joku katselee minua ikkunasta.
Muistan elävästi sen, kun istuin taksissa ja yhtäkkiä kuulin rekan jarruttavan. Menin paniikissa kippuraan kädet niskan takana. Tihrustin itkua ja olin varma, että tulisin kuolemaan. Jonkin aikaa istuin siinä kunnes tajusin taksikuskin tuijottavan minua. Mitään ei ollut tapahtunut, eikä mitään rekkaa ollut missään. Kummallista.

Toinen harhaluuloni tapahtui takapihallamme. Kuulin hävittäjälentokoneen, ja menin paniikkiin. Venäläiset hyökkäävät, ajattelin. En tiedä miksi juuri venäläiset, mutta näin minä tunsin harhani. Olin varma, että päälleni heitettäisiin pommi. Juoksin itkien äidin luo. Mutta kuinkas ollakaan, "hävittäjälentokone" oli täysin normaali lentokone.

Muitakin vastaavia on tapahtunut, mutta nuo ovat päällimmäisenä mielessä.

Kuulostaako mainitsemani harhat tutuilta? Haluatko kertoa niistä? Minä kuuntelen! :-)

19. joulukuuta 2015

JOULUJUHLAT!

Viimeisimmät päivät ovat menneet edelleen kohtalaisesti. Yksikön joulujuhlassa meinasi pukata paniikkia, samoin äidin kanssa shoppailemassa. Paniikki tuntuu osaksi samalta kuin pyörtyminen, ainakin minulla. Paniikkikohtauksista olen kirjoittanut täällä tarkemmin, jos teitä kiinnostaa lukea.

Keskiviikkona meillä oli joulujuhlat kuten jo mainitsinkin. Olimme leiponeet torttuja, pipareita ja piparkakkutalon. Mukaan kutsuttiin hoitajat ja nuorten vanhemmat. Yllättävän paljon vieraita saapui, ja meillä oli oikein rattoisaa.

Annoimme myös toisillemme joululahjat! Sain parilta ystävältä lahjoja.


Mitä ihaninta joulun odotusta toivotan teille vielä! ♥

16. joulukuuta 2015

KIITOKSET JA KOHENTUNEESTA ITSETUNNOSTA

Arvatkaa mitä? 45 000 katselukertaa pamahti rikki jokin aika sitten. Sehän on todella paljon! Lukijoitakin on tullut, mikä vain lisää motivaatiota bloggaamiseen - jokuhan ihan oikeasti on kiinnostunut teksteistäni! Ja kaikki ihanat kommentit... Olette uskomattomia. ♥

Paljon on muuttunut tämän blogin perustamisen jälkeen. Blogini alkuaikoina kirjoitin tämän tekstin. Minulla oli silloin erittäin huono itsetunto. Nykyään olen saanut itsetuntoa kerättyä, ja olen varmempi itsestäni. Pystyn olemaan jopa kaupungilla ilman meikkiä. Miten näin suuri muutos on voinut tapahtua näin lyhyessä ajassa? Tai no, minulle tämä on iso muutos. En ole niin riippuvainen muiden mielipiteistä, pystyn olemaan enemmän oma itseni.

Kiitos vielä kaikille!

14. joulukuuta 2015

ANNA ITSELLESI LUPA OLLA ONNELLINEN

Nauran ystävän kanssa. Kaikki on hyvin, mutta silti takaraivossa silti jyskyttää ajatus: "tämä on väärin". Sitä se on, kun on pitkään masentunut - ei antaisi itselleen lupaa olla onnellinen. Masennus-diagnoosini on jo poistettu ja selätetty, mutta silti pieni hiven siitä on jäljellä. Ahdistus. Masentuneisuus. Ne ovat olemassa vieläkin, vaikkakin minä hallitsen niitä eivätkä ne minua.

Enkä juurikaan enää kirjoita pahasta olosta blogiini, en halua velloa siinä vaan siirtyä eteenpäin ja jatkaa elämistä. Tai no, ei se noin helppoa ole, se vaatii paljon tahdonvoimaa ja sellaista sisua jota on vaikea kerätä itselleen varsinkin jos on ollut pitkään masentunut.

Mutta muistakaa, kaikki on mahdollista, pystytte selättämään pahan olon! Pusut ja halit, pysykää vahvana. ♥