PIKKUJOULUT YKSIKÖSSÄ (PÄIVÄ KUVINA)

Tulossa ennätyspitkä postaus!

Heräsin noin puoli kymmeneltä.

Huoneessani oli varmaankin vieraillut tornado, kaikki vaatteet sekä tavarat pisin ja poikin. Joten tuumasta toimeen ja tavarat paikoilleen!

Ruokakin maistui, tein pikapuuroa. Ja vaatteet päälle, sillä ohjelmaa luvassa! Valitsin mustan pitsipaidan ja reikäfarkut.

Tässä välissä hieman netissä surffailua ja meikkaamista.

Tämän postauksen tappelemisen ja meikkaamisen jälkeen tein joulukortin ja olin ystäväni kanssa. Vaihdoin paitani, sillä tuli tuskainen olo. Alla oleva kukkapaita on ihan kaikkien aikojen suosikki! Oli myös menoakin, menimme joulukonserttiin.

Konserttisalissa oli erittäin kaunista ja tunnelmallista, ja väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi.

Konsertin jälkeen vaihdoin mukavammat vaatteet päälle, ja yksikön pikkujoulut saivat alkaa!

Kuusen koristelua ja pikkujouluruokaa.

Ruokailun jälkeen katsoimme elokuvaa, josta unohdin (yllätys yllätys) ottaa kuvan. Ja loppupäivä menikin mukavasti netflixin parissa. Teimme pipareita ja joulutorttuja. Lauloimme pari jouluista lauluakin.

Oikein leppoisa päivä kuntoutumisyksikössä! :-)

JOULUOSTOKSIA JA FIILIKSIÄ

Tämä viikko on mennyt paremmin kuin uskoinkaan. "Ensi viikko määrittää kaiken", sanoin. Tämä viikko määrittää sen, että en ole joutumassa osastolle. Olen tsempannut kovemmin kuin koskaan, enkä ole saanut paniikkikohtauksia. Kun ahdistaa ja tuntuu epätodelliselta, rauhoitan itseni ja vetäydyn tilanteesta. Eikä ole tapahtunut mitään erityisen ahdistavaa.

Kävin eilen ystäväni kanssa vähän jouluostoksilla. Löytyi lahjoja kavereille ja vähän itsellenikin... ;-)

Ja arvatkaapa mitä! Olen tutustunut uusiin nuoriin yksikössä, he ovat todella mukavia! Muutenkin ihanaa elää, kun on yhteisön tuki ympärillä. Tukiverkko. Ystävät.

Nyt on mahtava fiilis. Selviän vastoinkäymisistä.

SKITSOFRENIAN ENSIOIREISTANI

"Ainakin kolmella neljästä ensi kertaa skitsofreniaan sairastuneesta nuoresta tai aikuisesta
ilmenee erilaisia ennakko-oireita eli prodromaalioireita kuukausia tai joskus 2–3 vuotta
ennen sairauden varsinaista ensijaksoa."

Lähde: terveyskirjasto

Masentuneisuus ja eristäytyminen sosiaalisista suhteista

Minulla oli vuosia diagnoosina masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Ne ovat tätä nykyä selätetty, tai sitten ne liittyvät skitsofreniaani olennaisesti. Usein eristäydyin huoneeseeni, en ollut edes perheeni kanssa. Söin omassa huoneessani, en uskaltanut käydä juurikaan kaupassa... Olin aivan voimaton.

Oudot ajatukset, käytös tai teot

Ajatukseni olivat usein häiriintyneitä, kuten esimerkiksi joskus rannalla tokaisin "kavereilleni", että romahtaisipa tuo hyppytorni poikien päälle.

Huono stressinsietokyky

Saatoin saada paniikkikohtauksen, kun lusikka tippui lattialle tai en löytänyt sukkiani. Menin usein katatoniseen tilaan, eli kirjaimellisesti pysähdyin enkä saanut liikutettua itseäni mihinkään suuntaan. Tuijotin vain eteeni ja jalkani tärisi.

Harhat, harhaluulot
Kuten olen aiemmin kertonut, minulla oli lapsena kaksi harhaa: kissanainen ja cowboy. Kissanainen oli huoneessani kun yritin saada nukutuksi ja cowboy seurasi minua joka paikkaan. Muistan elävästi sen, kun ensimmäisen kerran näin cowboyn. Se nojaili puuhun kun ajoimme autolla. Harhaluuloista voisin tehdä täysin oman postauksensa, mutta luulin mm, että minua tarkkailtiin ja että toinen koiristamme olisi demoni sekä, että kaikki nauraisivat juuri minulle.

EI KAI TAAS OSASTOLLE?

Olen tehnyt kaikkeni, ja se ei riitä - ainakaan lääkärin mielestä. Meillä oli tänään pikapalaveri, jossa lääkäri nosti esille huonon voinnin yksikössä. Olen ollut psykoottinen, harhainen ja omissa maailmoissani. Paniikkikohtauksia on tullut, mutta niihin on ollut ulkoisia syitä. Apteekissakin farmaseutti antoi minulle väärää lääkettä, enkä osannut toimia mitenkään ja kappas, paniikkikohtaus. Olen niin herkillä.

En halua osastolle uudestaan... Se on erittäin mahdollinen vaihtoehto tällä hetkellä, ensi viikko määrittää kaiken. Harmittaa, sillä olen sopeutunut takaisin yksikköön ja sisustanut huoneeni. Osastolla on täyttä, joten en saisi omaa huonetta. En tiedä, että mitä ihmettä tekisin. Ainakin yritän kaikkeni.

Minun ei pitänyt enää koskaan joutua osastolle, päätin niin itse. En halua en halua en halua osastolle!