SEKASIKIÖTEKSTIÄ PSYKOOSISTA JA HARHOISTA

Olen kirjoittanut psykoosikohtauksistani mm. täällä ja täällä. Ajattelin nyt hieman avata lisää psykoosistani äitini ja minun silmissä. En muista juuri mitään psykoosikohtauksista, ne ovat niin suuria ärsykkeitä, että mieli suojelee itseään. Mutta voin vain kuvitella sen tuskan, jonka olen kokenut lepositeissä huutaessani harhoille...

Kaverini kysyi joskus, että miksi juoksin osastolla hakkaamaan ovea. Ei mitään muistikuvaa. Äiti sanoi, että silloin hoitajat painoivat hälytyskutsua ja aikuisten osastolta juoksi valkotakkisia raahaamaan minut seurantahuoneeseen.

Kuva elokuvasta Vuosi nuoruudestani.

Muistan, kuinka istuin seurantahuoneen nurkassa ja näin mustia hahmoja, jotka tulivat lähemmäs ja lähemmäs. Kaksi hoitajaa olivat vieressäni, olin kai vierihoidossa.

Muistan pieniä pätkiä siitä, kun olin ambulanssissa. Välillä yritin nousta istumaan, mutta se ei onnistunut, sillä olin remmeissä. Kun pääsimme osaston pihaan, huusin kuin vietävä. Seuraava muistikuva on, kun sain rauhoittavan piikin pakaraan. Kaikki oli epätodellista ja lääke sumensi kaiken.

Äiti kertoi, että kun olin eristyshuoneessa, siellä oli lattialla vain patja ja istuin patjalla hakkaamassa päätäni seinään. En muista yhtään kuinka kauan olin eristyksessä. Missä välissä kävin vessassa? Kävinkö ollenkaan suihkussa? Ei muistikuvaa.

Psykoosi on pelottava asia, ei voi muuta sanoa. Olen ihan tyytyväinen, etten muista tämän enempää kohtauksistani, näin on parempi. :-)

Ahdisti vietävästi kirjoittaa tätä tekstiä, mutta tätä on toivottu! Täällä saat kertoa omia kokemuksiasi psykoosista! Vastaan jokaiseen kommenttiin ja välitän teistä. Olette ihan huippuja.