Eilen oli jälleen aika terapeutilleni. Sain viimein kerrottua vainoharhoistani, mikä on hyvä, sillä ne kuormittavat minua ihan liikaa. Tai no, jos miettii minkälaista on elää koko ajan siinä pelossa, että sinua tarkkaillaan kaikkialla sekä kaikki haluaisivat sinulle pahaa... Voi ehkä arvata miltä vainoharhat tuntuvat. Pakokauhua, peittämistä, pakoilua.
En ole kuitenkaan romahtanut pitkään aikaan, mikä on mahtava juttu. Olen saanut pidettyä itseni kontrollissa ja ottanut lääkkeen jos jokin kuormittaa liikaa.
Tässä yksi esimerkki vainoharhoistani:
Olimme mummuni ja äitini kanssa ruokakaupassa. Koko päivän minulla oli tunne, että olen tarkkailun alla. Koin kaikkialle kameroita. Astuessani kauppaan jokaiset näkemäni kasvot olivat pahanenteiset. Halusin pois. Tilanne pahentui, kun näin erittäin vaarallisen näköisen pojan reppu selässä. Tuossa repussa on muuten pommi. Jähmetyin paikoilleni. Mummu, äiti ja minä olimme vaarassa, kamalin tunne ikinä. Yritin pysytellä pois pojan näköpiiristä, halusin pian pois.
Oloni kuitenkin helpottui, kun sain siirrettyä huomioni muualle. Aloin järkeilemään tilannetta, kun näin samaisen "uhkaavan" pojan naureskelemassa kaverinsa kanssa. Muutuin pakokauhuisesta helpottuneeksi. Jokin päässäni naksahti, en kokenut poikaa enää pommittajaksi, vaan normaaliksi koulupojaksi.
 |
Kuva täältä (klik!) |
Ei saa menettää toivosta. Parin viikon päästä luultavasti muutto uuteen tukiasuntoon, odotan sitä niiiin paljon. Sinne tulee ystäviäni sekä pari ennestään tuttua ihanaa hoitajaa. Kyllä elämä voittaa. ♥
Samaistun kuvailemiisi tunteisiin. Mulla on nykyään useinkin tuollaisia pelkotiloja julkisilla paikoilla. Joskus ne on niin hallitsevia, että jään bussista aiemmalla pysäkillä pois, tai vaihdan istumapaikkaa metrossa. Hävettää melkeen myöntääkään, mutta se pelko saa aikaan joskus kovankin paniikin.
VastaaPoistaKirjoitat hyvin ja rehellisesti elämästäsi, tekstejäsi on kiinnostava lukea. Tsemppiä ja ihanaa viikonlopunjatkoa sulle!♥
Hyvin harmillista kuulla, Larissa. Se on kamalaa, ei tiedä mitä uskoa, paniikki.
PoistaMutta kiitos ja samoin. ♥ Tsemppihalit!
Mie tykkään tästä sun blogista ihan liikaa! Osaat kirjottaa hyvin ja monia tekstejä tulee luettua useampaankin kertaan. Yleensä mie en seuraile sen suuremmin minkäänlaisia blogeja, mutta tämän kohdalla tuli tehtyä poikkeus.
VastaaPoistaIhmisenäkin vaikutat upealta ja toivon siulle kaikkea hyvää! ♡
Ihana kuulla! Häkeltyneenä luin tätä, kiitoksia hurjasti Sadi! :-) ♥
PoistaToivottavasti blogihiljaisuus tarkoittaa, että sun elämässä on niin valtavan paljon hyviä ja hyvältä tuntuvia asioita, että kaikki aikasi menee niistä nauttimiseen etkä siksi ehdi kirjoittaa <3
VastaaPoista- TL
Elämä on ollut yhtä pyörremyrskyä. Niin paljon hyvää, ja vähän joitain ei-niin-kivoja asioita. Blogia en ole ehtinyt oikein vilkaistakaan, kiirettä pitänyt. :-)
PoistaUpea ja arvokas blogi sulla. Keep up to good work.
VastaaPoistaOih, kiitos anoyymi!
Poista