Aloitetaan vaikka siitä ajasta, kun ensimmäisen kerran suljetulla osastolla peruskoulun aikana. Kävin osaston sairaalakoulua. Olin yhteydessä opettajiini, ja he antoivat minulle tehtävät joko sähköpostilla tai kirjeitse. Tein ne aina säntillisesti sairaalakoulun opettajan avustuksella. Kyseisessä sairaalakoulussa oli myös todella mukava avustaja. Oli oikein mukava opiskella turvallisessa ympäristössä, eikä opiskelu, saatika kiusaajat, tuottaneet enää ahdistusta.
Pääsin päiväosastolle, josta käsin kävin läheisen koulun alakerrassa sairaalakoulussa. Se oli ihan huippua, tykkäsin opettajista ja koulu sujui mainiosti.
Päiväosastolta siirryin kuntoutumisyksikköön. Yksiköstä kävin vointini mukaan siinä samaisessa sairaalakoulussa, ja opiskelumotivaatio oli huipussaan. Tein kaiken koulussa rauhalliseen tahtiin, ja sain kuin sainkin koulun käytyä, vaikka osastoreissuja tuli jokunen. Pääsin peruskoulusta noin yhdeksän keskiarvolla.
Kaiken kaikkiaan sairaalakoulusta ei jäänyt suinkaan tunkkainen maku suuhun, vaan todella hyvä. Eniten tykkäsin olla päiväosastolta ja yksiköstä käsin sairaalakoulusta, se oli hieman vapaampaa, mutta toisaalta tuetumpaa. Siellä jokaiseen oppilaaseen käytettiin aikaa, kun taas suljetun osaston sairaalakoulussa potilaat tulivat ja menivät, niin keheenkään ei oikein paneuduttu. Tälläinen olo minulle tuli ainakin.
 |
| Kuva täältä. |
Hei tosi mielenkiintosta luettavaa tää sun blogi :-)
VastaaPoistaKiitos Sofia! :-)
PoistaIhana postaus! Kiva kuulla jonkun toisenkin kokemuksia sairaalakoulu(i)sta.
VastaaPoistaItsekin kävin sairaalakoulua muutamia vuosia - olen käynyt luokat 3, 4, 5, puolet kuudennesta, puolet seiskasta, kasin ja ysin sairaalakoulussa. Ja mullekkin kyllä jäi siitä hyvä maku suuhun, vaikka se kuudennen luokan puolikas olikin täynnä kiusaajia. Mutta opettajat olivat kaikki ihania <3 Ja rehtori oli ihan paras, hän oli oikeasti oppilaiden tukena ja läsnä, ja hän opetti tietotekniikkaa!
Meillä oli kyllä vähän erilainen systeemi sairaalakoulussa, kuin sulla. Meillä edettiin täysin omaan tahtiin, edellisen koulun opettajalta ei tullut tehtäviä, vaan koulu tarjosi meille kirjat ja teimme niistä tehtäviä omaan tahtiin - tavallisessa peruskoulussahan pitää pysyä tietyssä tahdissa. Tämän takia kävin viidennen luokan uudelleen, koska olin jäänyt "omasta" luokastani niin paljon jälkeen oman tahtini takia. Ainoa oma luokkani oli kuitenkin sairaalassa, "oma" luokkani oli täynnä kiusaajia ja muuten ilkeitä ihmisiä. Tai sitten sellaisia, jotka eivät ymmärtäneet minua. Jaksan vieläkin muistaa, kuinka seiskaluokan syksyllä "omassa" luokassani yhden "kaverini" kissa kuoli pitkään sitä vaivanneeseen kasvaimeen. Mä lohdutin häntä vuolaasti silloin. Pari viikkoa siitä --> mun marsu kuoli täysin yllättäen. Vuodatin siitä tälle kaverille ja hän töksäytti "joo, mut se oli kuitenkin vaan marsu. Ei se voinu olla rakas kuten mun kissa oli, marsuun ei voi kiintyä". Raivosin hänelle siitä aikani ja olimme tuon takia pitkään riidoissa. Vasta pari vuotta sitten hän otti minuun yhteyttä ja hetken juteltuamme tajusin, että hänestä on tullut juuri semmoinen ihminen millainen en halua olla - ihannoi alkoholia, tupakkaa ja ilmaisi haaveensa kokeilla kokaiinia ja kannabista, harmitteli sitä kun se ei ole laillista. Hän lähetteli "moi"-viestejä ja yritti ottaa minuun yhteyttä pitkään, mutta ignoorasin viestit huomattuani hänen ihmistyyppinsä koska en halunnut olla hänen kännipuhelujensa kohde.
(Sori, vähän lähti sivuraiteille tää viesti :D)
Mun on muuten pitänyt jo vähän aikaa sanoa; tää sun uus ulkoasu on ihana <3 Banneri sopii nimeen ihan loistavasti ja tausta on kaunis, jotenkin tosi voimaa antava. :3
Kiitos, kiva että tykkäsit! ^^
PoistaMukava kuulla että muutkin ovat saaneet hyviä kokemuksia sairaalakoulusta!
Mielenkiintoinen systeemi teillä oli! Kuulostaa mukavalta. Pääsi varmasti tosiaan omassa tahdissaan käymään kaiken läpi! :-)
Mäkin kävin jokusen kerran osastolta "omassa" koulussani, en siitä tuossa tekstissä maininnut. Se oli perseestä. Taas ne samat ympyrät, kiusaajat, haukkumista, paskanpuhumista... Näh, ei enää koskaan uudestaan.
Nyt rasauttaa kyllä tuo "kaverisi" temppu! Lemmikki mikä lemmikki, kyllä siihen kiintyy. Hmph, sydämetöntä. Ja tuo päihteiden romantisointi on kuvottavaa. Hyvä, että ignoorasit, ei tarvitse olla sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei kemiat enää kohtaa.
Ei mitään, mukavaa kun asiaa riittää! ;-)
Voi kiitos Jenni! Hih, itsekin tykkään tästä ulkoasusta. ♥
Kiitos toiveen pikaisesta toteuttamisesta, tämä oli kiinnostavaa luettavaa! :)
VastaaPoistaT. Se eilinen anonyymi :)
Hih, eipä mitään! :-)
PoistaTosi mielenkiintoista lukea ajatuksia ja kokemuksia, jotka on itelle vieraita ja varsinkin kun kirjotat niin hyvin, että lukeminen on mukavaa! :) Ihana että sulle on sopinut noin hyvin tuo koulunkäynti! Varmasti helpompaa kun voi rauhassa keskittyä omaan suoriutumiseen ja saada tukea ja apua helposti ilman sellaisia häiriötekijöitä kun kiusaajat tai ryhmän paine!
VastaaPoistahttp://m-stay-fresh.blogspot.fi/
Kiitos ihana Marianne! Niinpä, olen enemmän kuin tyytyväinen kun sain tuon mahdollisuuden. :-)
PoistaTälläinen tieto oli mulle tosiaan uusi. Tosi hyvä juttu että sait tuollaisen mahdollisuuden koulunkäyntiin :)
VastaaPoistaOmista kokemuksista muistan, että peruskoulun viimesellä lukukaudella mut erotettiin mun parhaasta kaverista lähettämällä se toiselle paikkakunnalle perhekotiin ja näin minä sain sitten keskittyä oppimiseen ja tehtäviin ja käytyä peruskoulun loppuun ja todistukseen nostettua keskiarvon yli kutoseen.. Tuli tuosta motivaatiosta huipussaan mieleen tämä siis, kun ei millään lailla liity itse aiheeseen :D
Olen samaa mieltä, huippua, ettei minun tarvinnut jäädä "omaan" kouluuni!
PoistaJännä tapaus, siitä seurasi kuitenkin varmasti paljon hyvääkin, veikkaisin. Sait tosiaan keskittyä oppimiseen! Toivottavasti kuitenkin olette vielä väleissä. :-) Eikä tosiaan haittaa vaikka sivuaa aihetta, ihanaa kuulla toisten kokemuksia! ^^
Mielenkiintoinen postaus! Mulla on itselläni tavallaan kokemusta osastokoulusta, sillä aikoinaan tuli käytyä Heinolan reumasairaalassa about viikon reissuja. Silloin piti mennä opiskelemaan sairaalan kouluun, jossa periaatteessa vain tehtiin omasta koulusta saadut läksyt ja sai kysyä apua, jos sitä tarvitsi. Ja siellä opetettiin esimerkiksi englannin teoriaa, jos oli joku uusi asia mitä en ollut opiskellut. Joskus tein jopa kokeita siellä, ne faksattiin mun omasta koulusta sinne ja sain sitten oman huoneen, jossa sen tein. En kyllä siitä koulusta tykännyt yhtään :D
VastaaPoistahttp://turkoosivadelma.blogspot.fi/
Kiitos Jenna!
PoistaMielenkiintoinen kokemus. No, vaikket tykännytkään sairaalakoulusta, niin toivon ettei opiskelumotivaatiosi romahtanut.
Meillä oli aika samalla tavalla, kokeet siirrettiin "omasta" koulusta sairaalakouluun.
Oon lukenu sun blogi useesti, ja on aivan mahtavaa et kerrot näist asioista näin avoimesti! Oot ihana <3
VastaaPoistaVoi ihana Liisa! ♥ Kiitos!
PoistaMielenkiintonen postaus ja ihanaa että sulla ei jääny mitää pahaa sanottavaa sairaalakoulusta! Ps. Sulla on tosi kaunis ulkoasu! Tykkään tosi paljon! <3
VastaaPoista(http://neoniperhonenn.blogspot.fi/)
Kiitos!! ♥
Poista