ÄIDIN PIENI TYTTÖ HALUSI KUOLLA

!!Saattaa olla triggeroiva teksti!!

Minulla oli todella itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja vielä vuosi pari taaksepäin. Viiltelin miltei päivittäin, minulla oli tarkat itsemurhasuunnitelmat ja olin todella varomaton henkeni kanssa - kyllä, sekin on itsetuhoisuutta. Keräsin lääkkeitä ajatuksena tappaa niillä itseni. Äitini kuitenkin löysi myöhemmin kätköni.

Äiti on minulle todella rakas. Jos jotakuta tässä maailmassa rakastan yli kaiken, se on äiti. Hän on pysynyt tukenani vaikeina aikoina ja rakastaa minua kaikkine virheineni.

Olen vasta viime aikoina tajunnut, kuinka musertavaa olisi itsemmurhani ollut äidilleni. En osaa sitä sanoin kuvailla, mutta olen äidilleni kaikki. Kirjaimellisesti, kaikki. Hän kertoo joka päivä rakastavansa minua. Minäkin rakastan häntä.

Rakastan sinua, äiti. ♥

SYNTTÄRIT, MITKÄ FIILIKSET

Koulu ei taida onnistua. En ole vähään aikaan käynyt siellä ja kaikki varomerkit täyttyvät - luultavasti koulustressin takia. Juttelen lääkärin kanssa ensi viikon tiistaina. Juttelemme diagnooseistanikin, minulla ei ole mielestäni enää sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Näin unta suljetusta osastosta. Jouduin unessani sinne viiltelyn takia. Pelottaa. En missään nimessä enää ikinä halua sinne! Puhuimme muuten hoitajani kanssa psykoosikohtauksistani, ja hän kertoi, että olen joutunut kaksi kertaa ambulanssilla suljetulle. Ai, missä välissä, en ole ollut tietoinen tästä. Yhden kerran muistan, mutta en toista... Hän myös kertoi, mistä johtuu ettei muista psykoosikohtauksia. Silkkaa aivokemiaa. Ja aivot vain suojelevat meitä. Selvensi asioita. Kriippaa vähän. Mitä jos joudun vielä joskus suljetulle?

Viime syntymäpäiväni vietin suljetulla osastolla. Nyt on vuosi kulunut, ja olen kuntoutumassa. Fiilis on mitä paskin: en tykkää vuorossa olevasta hoitajasta eikä ole ketään kenelle puhua. En vain luota häneen ja hän on mielestäni... ärsyttävä? En tiedä. Haluaisin vain äidin luo. Itkettää.

Vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon: en ole hoidossa, vaan kuntoutuksessa. Olen saanut uusia ystäviä ja kehittynyt henkisesti. Olen aloittanut kirjoittamaan blogia, josta on tullut minun henkireikä. Olen oppinut hyväksymään itseäni paremmin ja muuta vastaavaa. Hyvää syntymäpäivää, Maria. ♥

KOULUSTA JA MUUTA SHAISSEA

Huomaatte varmaan kuinka mestari olen keksimään otsikoita...

Lääkäri oli antanut käskyn miettiä koulua. Onko liian raskasta, stressaako, tuleeko psykoosioireita. On raskasta, stressaa ja on psykoosioireita. Tulimme hoitajan kanssa siihen tulokseen, että lopetan filosofian opiskelun. Opiskelen vielä silti historiaa ja opoa. Tuo opo oli hieman extempore-idea, mutta todella hyödyllinen aine. Historiaa opiskelen, sillä biologian opiskelu ei sopinutkaan kuvioihin.

Olen monia kertoja kertonut oksentelusta hoitajille, mutta nyt se on otettu tarkasteluun. Söin tänään kaksi ruisleipää ja korvapuustin, teki mieli oksentaa, mutta pysyin lujana! Menimme kauppaan entisen ihanan omahoitajani kanssa ja ahdistus hellitti. Ahdistus todellakin voi hellittää oksentamatta. Ravitsemusterapia-aika on luultavasti lähiaikoina, raportoin siitä teille sitten myöhemmin... :-D

Kuva löytyi googlettamalla, täältä.

Olin pitkän aikaa viiltelemättä, kaduttaa kun menin viiltämään uudestaan. No, nyt täytyy yrittää rikkoa ennätyksiä! Kaikki järjestyy. :-)

VIILTELY, OKSENTAMINEN, RAVITSEMUSTERAPEUTILLE?

Kerroin eilen oksentelusta ja viiltelystä hoitajalle. Pelkäsin kertoa siitä, sillä luulin joutuvani heti osastolle. Onneksi olen heidänkin mielestä jo kuntoutusvaiheessa, en hoitovaiheessa!

Oksentelun takia saan lähetteen ravitsemusterapeutille... Olen käynyt siellä ainakin kolme kertaa, puhe terveellisyydestä tulee korvista ulos. Täytyisi vain syödä säännöllisesti, ruoka-annokset ovat kunnossa. Olen kyllä syönyt aika vähän, ja lyhyessä ajassa minulta on pudonnut melkein 9kg. Se alkaa näkymään kropassani ja naamassani. Olen ihan tyytyväinen. Muistakaa kuitenkin ihanat, että minulla on ylipainoa, on pudotettavaa. Täytyisi vain tehdä laihdutus terveellisesti, ei ahmimis-oksentamis-kierrettä! Lähiaikoina olen oksentanut, vaikken olisi ahminutkaan. Mieleni pelleilee...

Minulla on kansio, jossa on ohjeita ja vinkkejä syömiseen. Tiedän perusasiat, en mielestäni tarvitsisi ravitsemusterapeuttikäyntiä. Oksentamisen vaaroista toisaalta olisi kiva tietää, se motivoisi olla oksentamatta! Sairas puoleni tähän vastaa, että "läski oksenna vain et saa lihoa" ja terve puoleni vastaa "oksentaminen ei pudota painoa ainakaan pysyvästi". Terve puoli, voita, please! En halua oksentaa, se on kamalaa.

Huh. Onko sinulla kokemusta ravitsemusterapiasta? :-)