KUN YSTÄVÄ ON ITSETUHOINEN

Sain kommentin, jossa pyydettiin kertomaan, miten viiltelevälle ystävälle pitäisi puhua. Hieno postausidea, kiitokset lähettäjälle.

Kerron tämän omasta näkökulmastani ja perustuen omiin kokemuksiini.

Jokainen ihminen on yksilö, enkä voi tietää, miten juuri sinun ystäväsi

haluaisi sinun auttavan häntä.

Ensinnäkin, tuki. Välitä ystävästäsi. Ole lähellä, halaa. Kehoittaisin tukemaan ystävääsi tilanteessa kuin tilanteessa, mutta toisaalta ei ole pelkästään sinun asiasi kantaa harteillasi toisen tuskaa. Hieman monimutkainen juttu, mutta tee parhaasi. Se riittää.

Älä myöskään tuomitse. Älä anna ikäville, tuomitseville ajatuksille valtaa. Itsetuhoinen ihminen kaikista vähinten kaipaa moitteita. On kamalaa saada tietää toisen itsetuhoisuudesta. Saatat tuntea surua, vihaa ja epävarmuutta. Mieti kuitenkin ennen kuin sanot mitään.

Puhu asiasta. Itsetuhoisuus on vielä tänäkin päivänä hieman "tabu", ja itsetuhoinen ihminen saattaa kokea asian häpeälliseksi. Puhuminen auttaa häpeään. Tai no, riippuu, millä sävyllä puhuu.

Auta ystävää löytämään ammattiapua. Koululainen saa apua vaikkapa terkkarilta tai kuraattorilta. Apua saa myös omasta terveyskeskuksesta.

Kysymyksen lähettäjä kysyi myös, olisinko halunnut, että minua olisi kohdeltu tietyllä tavalla kun viiltelin. No, en. Kaipasin kuitenkin tukea, ja sitä sain. Viiltelyni oli kai avunhuuto, en tiedä. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin halu rangaista itseään.

Ja muista, että viiltely on tapa purkaa ahdistusta. Ystäväsi täytyisi vain löytää parempi tapa purkaa ahdistusta, sellainen, joka ei olisi viiltelyä tms. Itse puristan usein jääpaloja käsissäni, laitan kädet kylmään veteen tai teen mitä vain, mikä purkaa ahdistusta. On todella vaikeaa löytää uusi ahdistuksenhallintakeino, mutta se on mahdollista! Älä koskaan menetä toivoa ystävääsi.