8.2.2013 alkoi osastokierre. Siitä on kolme vuotta. Aika tuntuu todella pitkältä, sehän on paljon minun ikäiselleni. Viisi jaksoa suljetulla osastolla, jakso päiväosastolla ja jokunen jakso kuntoutumisyksikössä, jossa asun vieläkin.
Melkein tasan kolme vuotta. Nämä vuodet ovat kasvattaneet minua niin paljon, etten osaa sitä sanoiksi pukea. Pelkäsin lähes jokaista sosiaalista tilannetta, elin masennuksen kourissa ja kärsin psykoosin alkuoireista (tai jo varsinaisista oireista, ei ole muistikuvaa). Kavereita ei juuri ollut, eikä kyllä haluakaan. Sen se masennukseni teki: ei ollut jaksamista edes sosiaalisille suhteille. En myöskään kestänyt olla kotona, pelkäsin siellä ja minulla oli vainoharhoja perheenjäseniäni kohtaan.
Nykyään pystyn itse hoitamaan paljon asioita ja uskallan asioita jotka eivät ennen olleet edes samassa lauseessa nimeni kanssa. Uskallan, pystyn, kykenen ja haluan. Minulla on enemmän itseluottamusta ja tietoa sairaudestani. Minulla on halua elää ja nähdä maailmaa.
Eli siis oikeasti, katsokaa minua nyt! Tämän takia kutsun minua (ja blogiani) parantumistarinaksi, sitä tämä todella on.
Se aika, jolloin on siellä alhaalla, tuntuu ihan hemmetin pitkältä. Mutta olen niin iloinen että olet nyt niin paljon paremmassa kunnossa. <3 Uskon, että sulla on nyt tie vaan ylöspäin. Mutta muista, että pieniä takapakkeja saattaa tulla, mullakin tulee _tosi huonoja päiviä_ vielä monen vuoden jälkeenkin, mutta niitä ei pidä säikähtää. Koska niitä seuraa aina paremmat päivät, paremmat ajat. :) Mukavia talvipäiviä, toivotaan että aurinkokin pilkahtaa. <3
VastaaPoistaTotta! Kiitos Krista tsempistä :-) Pieniä takapakkeja on tullut kyllä, mutta niistä on selvitty. Osastokin on käynyt mielessä, mutta sinne en ole joutunut.
PoistaSamoin sinulle, kiitos kommentistasi ♥
hienoa että olet paranemistiellä♥
VastaaPoistaEikös ♥
PoistaMoi :) Laitoin sulle kikissä viestiä♡
VastaaPoistaMoi! Olin vahingossa poistanut kaikki ilmoitukseni kännykästä ja huomasin vasta nyt, että olit laittanut viestiä... :D Anteeksi, mutta vastaan nyt!
Poistavoisin kirjoittaa itsekin noin, mutta kolme vuotta sitten pääsin osastokierteestä pois. elämästäni kaksivuotta siinä meni, mutta tärkeintä on, että tässä ollaan, vahvempana kuin koskaan. Tsemppiä ♥
VastaaPoistahttp://more-than-we.blogspot.fi
Vahvenpana kuin koskaan, jesjes! Tsemppiä sullekin Heidi, olet vahva ♥
PoistaNää sun postaukset on näköjään livahtaneet ohi silmien (ja parin muunkin blogin postaukset). :D Mut äwww ♥ Ihana Maria, sä oot niin vahva ja upea nainen!!
VastaaPoistaTajusin tuosta yhdestä anonyymin kommentista, että jaahas, sulla on Kik! :D Menin sitten katsomaan tuolta sivulta sun kikin ja ajattelin potkasta sua, kun tunnut aivan mahtavalta ihmiseltä ja haluan jutella sun kanssa ja tutustua suhun paremminkin ♥ Eli sulla on nyt multakin viestiä sun kikissä :3
Heh, tuttu tunne tuo :D
PoistaOi Jenni, kiitos ja samoin! ♥
Jees! Vastailinkin jo sulle! Oot huippu :-)
Sulla on ihana blogi! :)
VastaaPoistaKiitos anonyymi! :-)
Poista