Tulevaisuus pelottaa, jännittää ja hieman surettaa. Murehdin ehkä turhaan kaikesta, ei elämä kovin radikaalisti muutu päivässä kun on täyttänyt 18. Olen siis syyskuussa 18-vuotias, ja sitä jännitän. Raha-asiat, uudenlainen vastuu, uusi koti, kaikki. Stressaan jo nyt. Tällä hetkellä esimerkiksi raha ei ole ongelma, mutta tuleva pelottaa. Olen ollut jopa hieman holtiton rahan kanssa, sen on pakko muuttua.
Muuten, saamme nyt hoitotukeakin sairauteni takia. Sekavat tunteet. Olen loinen. Olen katkera. Katkera sairaudelleni. Pitäisi olla kiitollinen saamastani avusta. Täytyy nyt vain kerätä itseni ja hymyillä elämälle.
Muuten, saamme nyt hoitotukeakin sairauteni takia. Sekavat tunteet. Olen loinen. Olen katkera. Katkera sairaudelleni. Pitäisi olla kiitollinen saamastani avusta. Täytyy nyt vain kerätä itseni ja hymyillä elämälle.
"Miksi juuri minä?"
Onko tällä jokin tarkoitus? Tulenko joskus olemaan täysin voimissani?
Vielä siitä katkeruudesta: puhuimme äitini kanssa koulusta. Vaikka omahoitajani sanoi, ettei koulusta todellakaan puhuta tässä tilanteessa, niin silti äiti puhuu koulusta. Hän kysyi haaveistani tällä hetkellä. Puhuin lähihoitajakoulusta. Ei kuulemma tule kuuloonkaan. Väänsin jonkin aikaa itkua, kunnes tajusin, ettei tämä kestä ikuisuutta. Minulla on mahdollisuus. Mahdollisuus saavuttaa jotain, mitä unelmiksi kutsutaan. Lähihoitajakoulu olisi unelma. Saan toistaiseksi tyytyä iltalukioon, mutta siellä jossain, joskus, ehkä... Siellä on jotain parempaa.
Toivotaan, että sun unelmat vielä toteutuu :-) Tykkään tästä blogin ulkoasusta!
VastaaPoistaJep, peukut ja varpaat pystyyn! :D Kiitos Jenni. ♥
Poistamäkin täytän syyskuussa 18 ja odotan sitä pelonsekaisin tuntein. mua ei hymyilytä se yhtään. :( et oo yksin toin jännityksen ja stressin kanssa. <3
VastaaPoistaTuttu tunne... Tsemppiä sinulle aikuistumiseen!
PoistaTää kuulostaa ihan tyhmältä mut älä stressaa liikaa sun tulevaa synttäriä. Voit pyytää apua mm raha-asioissa perheeltä ja ei mikään kauheesti muutu vaikka kaikki tekee aina ison numeron 18v olemisesta. Uskon todella et horisontissa on sulle jotain loistavaa ja ihanaa. Tsemppiä ja olet rakas ❤
VastaaPoistaEi kuulosta tyhmältä, vaan puhut asiaa! Ei pitäisi aina stressata, varsinkin kun olen sairauteni takia todella herkillä. Tai no, tässä iässä nyt muutenkin ollaan herkillä.
PoistaNiin, voin pyytää apua! Äitini varsinkin, hän varmasti auttaa. Ja muut lähisukulaiset, kuten isäpuoleni, mummuni ja tätini. Täytyisi opetella olemaan vähemmän holtiton rahan kanssa, niin ongelmat eivät olisi niin suuria.
Totta, asiasta tehdään iso numero. Oikeesti, ei se ole. Ei sitä yön aikana muutu mitenkään radikaalisti :D Vastuu toki kasvaa, mutta kyllä mä selviän! Tähänkin asti selvinnyt :-)
Kiitos samoin A ♥
Itsellänikin tulee 18 syksyllä täyteen, ja ahdistaa aivan hulluna kaikki vastuu yms. Mutta kyllä me tästä selvitään! Toivotaan että sun unelmat toteutuu, ja pääset lähihoitajaopintoihin, kunhan olosi paranee! Tsempit sinne ♥
VastaaPoistaTsemppiä meille, heh :D Niinpä, toivotaan. Halit ♥
PoistaHaleja, toivottavasti tulevaisuus näyttää paremmalta ja voit olla se joka haluat olla!♥
VastaaPoistaHalit ♥
PoistaItselläni myös paineita, sillä 18 tulee mittariin täyteen maaliskuussa. Mutta ottaa tulevaisuuden avoimena vastaan niin kaikki menee toivottavasti hyvin :)
VastaaPoistaTäyttä asiaa Mipe! :-) Tsemppiä!
PoistaTaitaa 18-vuotissynttärit kuumottaa ihan kaikkia, joilla se on edessä. Viranomaisten silmissä ihminen todella muuttuu aivan älyttömän paljon sen yhden yön aikana, vaikkei ihminen todellisuudessa muutu siinä sen kummemmaksi kuin muinakaan öinä, mun mielestä sellaisen kuumottelu on tiettyyn pisteeseen asti ihan tervettä. :D
VastaaPoistaJos rahankäyttö on holtitonta, kannattaa sitä ihan totta pyrkiä muuttamaan, koska yleensä jokainen joutuu jossain kohdassa elämäänsä huomaamaan, ettei ne vanhempien/sukulaistenkaan avustusmahdollisuudet ole rajattomat, mutta yleensä läheisten apu pehmittää vähän laskeutumista siihen eioleolemassailmaistaruokaa-juttuun. :D Ite tein 17-vuotiaana, kun aloin saada ensimmäisiä tukia, silleen, että pyysin äitiä avaamaan mulle toisen tilin pankkiin ja laitoin aina kun pystyin sivuun jonkin verran omista rahoistani. Kun asuin kotona/laitoksessa ja asumismenot oli nolla, pienistäkin tuista jäi hyvin yli ja jossain vaiheessa pistin jotkut tuet menemään suoraan sinne "säästötilille". Kohtuu pian sinne kertyi hyvä summa sen varalle, että jos paska osuu tuulettimeen. Se tili on mulla vieläkin, (olen siis parikymppinen) ja mm. ostettiin sieltä juuri sohva omaan kotiimme miehen kanssa. Muuten kun olen vieläkin tukien varassa, ei meillä sellaisia olisi ollut varaa hommata.
On hienoa, että jaksaa unelmoida, niin on joku, vaikka edes kaukainen, kiintopiste tulevaisuudessa. Toivon, että pääset sinne lähihoitajakouluun jonain päivänä. Pärjäilehän! :)
Huh, sainpas tapella tämän kommentin kanssa, kiitos "nopea" netti täällä kotona... :D
PoistaMutta siis! Olet niin oikeassa. Viranomaisten silmissä tosiaan ihminen on aivan uudenlainen tultuaan täysi-ikäiseksi. Munkin mielestä kuumottelu on ihan jees, mutta mulla on pahana tapana miettiä asioita aivan liikaa... :D
Mulla on säästötili myös, se tuo paljon turvaa. Saan niillä rahoilla elämäni kondikseen muuttaessani omaan kämppään (tai tukiasuntoon näillä näkymin). Säästötililleni menee kaikki mun ylimääräinen raha.
Mutta se käyttöraha... Olen nyt päättänyt alkaa käyttämään rahaa järkevämmin ja asioihin, joita oikeasti tarvitsen.
En tiedä kuinka paljon viitsin raha-asioista kertoa netissä, täytyy miettiä.
Unelmointi on elintärkeää ainakin minulle! Kiitos kommentistasi anonyymi, avasit silmiäni :-)
Lähihoitajakoulu on todellakin mahdollinen. Mä ajattelin etten koskaan pääsis opiskelemaan sitä alaa, mutta hain "läpällä" ja pääsin.
VastaaPoistaToivottavasti onkin... Se on unelmani. Onnittelut, olenkin seurannut sinua! :3
Poista