Mainitsinkin päälle kuukausi sitten, että olin menossa 17. päivä Hollywood Undeadin keikalle. Keikka oli upea, mitä muuta voisinkaan toivoa kuin mahtavaa meininkiä, hyvää musiikkia ja yhteishenkeä. Olin aivan täpinöissäni päästessäni tunnin jonottamisen jälkeen lämpimään Pakkahuoneeseen. Lämppärinä oli Attila, jonka musiikkiin ihastuin aivan täysin.
Kuitenkin, kun olimme jonottaneet, odottaneet ja myös fiilistelleet musiikin tahdissa, tuli ahdistus. Harhoja, syyllinen olo, vainoharhoja ja sitä perinteistä - ahdistusta. Lähdimme A:n kanssa ulos ja soitin äidilleni joka osasi rauhoittaa.
Vaikka ahdistus tuli, selvisin siitä. Ja yksi upea muisto lisää!
 |
| Ostin ihanan paidan! |
Olen hieman epätietoinen siitä, että milloin muutan kuntoutumisyksiköstä pois. Äiti haluaa, että muutan vasta ensi vuonna, mutta veri vetäisi maailmalle jo aikaisemmin. En ole vain kovin varma voinnistani, pelkään romahdusta.
Entä miten koulu? Eri hoitajilta tulee erilaista mielipidettä koulunkäynnistäni. Yksi sanoi, että voin alkaa katsomaan aikuislukion kursseja nyt, ja jotkut sanovat asioiden sujuvan paremmin vasta vaikka ensi vuonna. Plääh, haluaisin jotain muutosta. Voisin laittaa opolle viestiä.
Vointikin on pysynyt suhteellisen tasaisena, mihin olen erittäin tyytyväinen. Oma motivaatio on tärkeimmässä asemassa, ja ilman sitä on parantuminen pidemmän päälle mahdotonta, ei kukaan voi parantaa sinua väkisin.
 |
| Niin paljon hyvää ruokaa. |
Tsemppihalit kaikille tähän viikkoon! ♥
<3
VastaaPoista♥
PoistaHieno keikka elää muistoissa ja niin paljon hyviä ruokia! Hienoa on tietty myös se, että vointisi on pysynyt suht tasaisena :')(itelläni se hyppii ko Lintsin vuoristoradalla...)
VastaaPoistaJa tää uusi ulkoasu piristi mun muuten synkkää yötä!
Niinpä! Hehe :-) Ja todellakin on.
PoistaKiitoksia, ja tsemppiä sinulle! ♥