En tosiaan tiedä mitä edellisen postauksen jälkeen tapahtui. Paniikkikohtausta paniikkikohtauksen perään. Olo oli jokusen päivän todella tukala. Suurimmaksi osaksi makasin sängyssä itkua pidätellen, tosin en muista juurikaan enää tapahtuneista. Kaveri kysyi, että miksi huusin ja itkin käytävällä. Hataria muistikuvia minulla on tapahtuneesta, mutta en osannut vastata syytä.
No, ei huonosta olosta sen enempää, vaan ahdistuksesta eroonpääsemisestä. Olen ottanut tarvittavia, vaikka välillä tuntuikin etteivät ne auta. Hoitajien kanssa juttelin paljon, ja välillä jaksoin pelata korttia kavereiden kanssa.
Vaikka ulos lähteminen oli tuskan takana, sain käväistyä terapeutillani. Puhuimme lähinnä ahdistuksenhallintakeinoista ja syistä ahdistukseeni. Taisin itsekin tajuta ahdistukseni syyn: muutokset. Olen aina ollut herkkä muutoksille. Nyt on tapahtunut niin pieniä kuin isojakin muutoksia. Tuleva muutto ja sen valmistelu. Läheiseni saattohoito. Kesäsijaiset yksikössä. Onhan niitä.
Suurin muutos tällä hetkellä on itsenäistymisen valmisteleminen. Olen ostanut omaa kotia ajatellen tarpeellisia tavaroita lisää, kuten silityslaudan. Vanhempani ovat myös innostuneita muutostani, ja ovat ostaneet minulle esimerkiksi työkaluja. Vanhempani eivät kuitenkaan tykkää ajatuksesta, etten enää palaa kotiin, mutten jaksa stressata sillä itseäni enää. Ei ole tällä hetkellä minun asiani kääntää äidin ja isän päätä. Hoitajat kyllä hoitavat sen. Ja sitä paitsi - olen pian täysi-ikäinen, saan silloin itse päättää missä asun.
Näin muuten tänään kaupassa taas vanhoja tuttuja. En saanut kohtausta, vaikka entiset kiusaajani näkivät minut! Olen koittanut takoa päähäni, että tapahtumista on yli viisi vuotta, eivät he ole enää uhkaavia.
Isot sekä pienet muutokset ihan varmasti aiheuttavat ahdistusta - kovasti tsemppiä niiden kanssa painimiseen! Onneksi sulla on elämässä kuitenkin paljon oloisesti myös niitä asioita, joita voi iloita - ja ihan erityisesti se, että kohtaaminen aiempien kiusaajien kanssa meni paremmin kuin hyvin! Siitä on syytä olla ylpeä! :) <3
VastaaPoistaNo todellakin aiheuttavat, kiitos tsempeistä! Niin, ilon aiheita löytyy rutkasti. :-) Voi että, kiitoksia paljon sinulle! ♥
PoistaItselläni on sama, muutoksista johtuva ahdistuneisuus/paniikki oireilu. Niin paljon uutta tapahtuu ja haluaisin kovasti tehdä kaikkea, mutta kroppa ei pysy tahdissa ja kuulen moottorin ääniä pääni sisällä, kun olen tosi stressaantunut.
VastaaPoistaIkävää kuulla sinunkin kärsivän tästä. Niin tuttua täälläkin... Kovasti tosiaan haluaisi ja toivoisi, mutta ei. Ja aika jännä tuo moottori-harha, tsemppiä sen ja kaiken muun kanssa! :-)
Poista