4. elokuuta 2016

KUN PANIIKKIKOHTAUS VEI VOIMAT

klo 9:30
Pääsääntöisesti vointini on hyvä, mutta välillä ahdistus tulee kuin puskista. Tarvitsisin silloin tarvittavan lääkkeen, mutta aina minulle sitä ei anneta. Rasittavaa, tuntuu kuin hoitajat vähättelisivät oloani. Äskenkin hain aamulääkkeet ja kysyin tarvittavaa Levozinia. En saanut. Aamulääkkeeni eivät vaikuta ahdistukseeni, yritin sitä kyllä sanoa, mutta ei. Nytkin on todella puristava olo, haukon henkeä. On epätodellinen ja tuskainen fiilis. En tosiaankaan tiedä mikä minulla on. Haluaisin vain helpotusta tähän.

Enkä tiedä onko se vain minä vai ymmärtääkö tämän tukiasunnon hoitajat minua ollenkaan. Todella tympeää käytöstä saan välillä niskaani. Hymyilen kaikille, teen parhaani. Itkettää hieman, haluaisin vain sen lääkkeen.

Näen tänään kummitätiäni. Toivottavasti voimani riittävät... Täytyy kai vain luottaa siihen, että ahdistus tulee ja menee. Nyt en kylläkään osaa sanoa, johtuuko tämänhetkinen ahdistukseni ulkoisista asioista vai pääkoppani voinnista. Äh.

~~~
klo 10:20
Tuohon asti kerkesin kirjoittamaan, kunnes soitin yksikköön. Kerroin, että ahdisti sekä sen etten saanut lääkettä. Hoitaja lupasi, että soittaa tukiasunnon hoitajille. Odotin ehkä 10 minuuttia yksin huoneessani, paniikki alkoi nousta pintaan. Tuli harhoja ja todella tuskainen olo. Onneksi hoitaja soitti pian takaisin ja käski mennä hakemaan Levozinin. Sain paniikkikohtauksen nähdessäni hoitajan, mutta hän onneksi ainakin yritti auttaa.

Minun oli tosiaan tarkoitus nähdä kummitätiänikin tänään, mutta paniikkikohtaus vie aina voimat. Olen täysin voimaton aina kohtauksen saadessani. Soitin äidille, hän lupasi ilmoittaa kummitädilleni, etten ole tällä hetkellä hyvässä voinnissa. Hyvä näin.

Joo'o, tällä kertaa ei tullut kovin positiivista postausta. Huomenna on uusi päivä, yritän tehdä siitä paremman. Voimia kaikille. ♥

10 kommenttia:

  1. Mullaki menee aina voimat kohtauksen jälkeen. Onneksi pääsen asuntolaan koulu aikaan ni pääsen lepäämään kohtauksen jälkeen joko itse tai sit hoitaja vie. Mutta hoitaja joka tapauksessa tietää jos olen huoneessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla sinunkin voimiesi katoamisesta kohtauksen jälkeen... Mutta sinulla on näköjään hyvät järjestelyt!

      Poista
  2. Voi kun on tympeitä noi hoitajat! Muista että ahdistus on kuin meri, aallot tulee ja menee. Mikään ahdistus ei kestä ikuisesti

    VastaaPoista
  3. Aika tympeitä ettei antanu sul tarvittavaa :/ Kyl kaikki viel menee parempaa päin. Alamäkii ja ylämäkii tulee kaikille. Ahdistus ei kestä ikuisesti, se helpottuu. Jaksuja ja tsemppiä sinne tukiasuntoon. Olet tärkeä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja noinhan se menee! :-) Kiitos hurjasti, olet rakas! ♥

      Poista
  4. Voi kauhea, inhottavaa ettei hoitajat näe, miten huono olo sulla on ja lääke jää antamatta! :/ Toivottavasti alkaisivat ajan mittaan ottaa enemmän tosissaan sun voinnin ja kunnioittaa sua siinä, että tiedät taatusti itse parhaiten oman voinnin :) Tsemppiä ja voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... Ja tosiaan, olen samaa mieltä. Hoitajatkin ovat tätä mieltä - tiedostan itse parhaiten tarvittavan lääkkeen tarpeen. Ugh.

      Mutta joo, kiitos hurjasti sinulle, hali! ♥

      Poista
  5. Inhottavaa käytöstä hoitajilta, luulisi heidänkin tietävän, kuinka tärkeää on saada tarvittavia lääkkeitä ja olla vähättelemästä oloasi >:( Kai tuo päivä meni muuten hyvin? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä... Mutta onneksi yksikön hoitaja soitti tukiasuntoon ja selitti tilanteen. Ja päivät menevät sekaisin, en muista kyseisen päivän vointia enää. :-D

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)