Ensimmäinen lääkkeeni ikinä oli vuonna 2012 Seronil, mutta sen epäiltiin provosoineen ahdistusoireta. Kyseinen lääke lopetettiin kolmen kuukauden päästä, siitä ei ollut hyötyä.
Seuraavaksi kokeiltiin Sertralinia, se lopetettiin monen, monen kuukauden päästä perheeni pyynnöstä. En muista tuosta ajasta mitään.
Ketipinoria minulla meni kuukauden ajan erittäin pienellä annostuksella iltaisin ahdistukseen ja uniongelmiin, mutta se vaihdettiin Seroquel Prolongiin - liian isolla annostuksella, muutuin zombiksi. Ketiapiini ei antanut riittävää vastetta.
Vaikuttava aine ketiapiini ei auttanut, joten minulla aloitettiin Risperdal. Ongelmaksi muodostuivat kuolaaminen ja qt-ajan pidentyminen.
Tässä välissä kokeiltiin Cipralexia, mutta sekin aiheutti qt-ajan pidentymistä.
Cipralexin jälkeen minulla kokeiltiin Fluvosolia. En muista tuosta(kaan) ajasta mitään, mutta se lopetettiin 2014 kesällä.
Fluvosol muutettiin Abilifyksi, joka minulle liian isolla annoksella aiheutti ekstrapyramidaalioireita (lue tämä postaus) ja riittävää vastetta ei saatu. Aluksi abilify meni minulla annoksella 22.5mg, nykyään annoksella 5mg - eikä enää aiheuta EPI-oireita.
Kaksi vuotta sitten minulla aloitettiin Seroxat, joka menee minulla nykyäänkin, tosin suuremmalla annoksella. Olen erittäin tyytyväinen, se tasaa sopivasti mielialaa.
 |
Zyprexaa kokeiltiin minulla tarvittavana parin viikon ajan kaksi vuotta sitten, mutta se lopetettiin. Myöhemmin Zyprexa aloitettiin uudelleen, ja on toiminut nykyisten lääkkeideni kanssa hyvin.
Jokusen kuukauden söin Temestaa, mutta muistaakseni jäin siihen "koukkuun".
2014 syksyllä osastojakson aikana aloitettiin Leponex. Koen, että kyseinen lääke pelasti minut. Valitettavasti sain elämäni rankimmat sivuoireet - valkosoluni romahtivat. Mutta Leponex veti minut pois psykoosin uumenista, ja äitikin koki näkevänsä oikean tyttärensä eikä psykoottista ja pahasti sairasta, tuntematonta tytärtään.
Olin talvella vieläkin osastolla, ja minulla aloitettiin Serenase. Söin sitä kuukauden, ja sekin tuntui vetävän minua pois psykoosimaailmasta. Samoihin aikoihin söin Diapamia, olin niin psykoosissa etten muista siitä mitään.
Kuten mainitsinkin jo, Zyprexa aloitettiin minulla uudelleen. Se tapahtui 2014 loppuvuodesta ja toimii edelleenkin hyvin.
Nykyiset lääkkeeni näette "kirjoittajasta ja blogista"-sivulta. Levozin aloitettiin muistaakseni noin vuosi sitten, ja toimii mallikkaasti. Lääkitykseni on tilanteeni huomioiden riittävä, ja olen tyytyväinen.
Melatoniini minulla on mennyt tarvittavana nelisen vuotta. Atarax aloitettiin jokin aika sitten, mutta sen teho ei ole juuri mitään minulla.
Kuvan lähde: www.nationalelfservice.net
Mielenkiintoinen postaus! Ja kirjoitat myös hyvin :-)
VastaaPoistaKiitoksia! :-)
PoistaSinulle on sitten kokeiltu vaikka ja sun mitä :o Toivottavasti nykyinen lääkityksesi on suht kohdillaan :)
VastaaPoistaTotta vie on.. :-D Ja on kohdillaan!
Poistaoih, miten tuttuja lääkenimiä, ja vielä tutumpia sivuoireita.. Varsinkin kun vedin diapamia + seroquelia ja sen jälkeen diapamia + abilifyä, olin täysi zombi, en tuntenut mitään, en muista itse siitä ajasta mitään. Ehkä vain ihan hyvä, mutta jälkikäteen mietityttää, millaisena muut läheiset mut oikeesti silloin näki.. Itse koin myös pelastumisen Leponexin avulla, psykoosioireet hälvenivät ja monet ovat sanoneet, että se ihanan iloisen aito oikea Heidi löytyi niiden karmeiden sivuvaikutusten, psykoosin ja masennuksen takaa. Ja samaa mieltä olen, se pelasti ♥ anteeksi pitkä sepustus, oli pakko avautua, kun jotenkin niin tutulta sun tilanne/lääkkeet tuntuivat!
VastaaPoistahttp://more-than-we.blogspot.fi/
Voi harmi kun sinäkin olet tämän kokenut.. :-( Niin tutun kuuloista. Se aika on niin sumussa.
PoistaOi ihanaa kun Leponex on toiminut sinullakin, on se ihmeellisen hyvä lääke kuulemieni mukaan! Sivuoireet vain nyt ovat mitä ovat. Upeaa kuulla sinun "löytyneen"!
Älä pyydä anteeksi, mahtavaa kun kommentoit! Kiva kun avauduit, ihana kommentti! ♥
Onpa määrä lääkkeitä! :o Kamalan kinkkistä tuo on, että pitäis löytää lääke joka auttaa mutta joka ei tuota kauheesti sivuoireita. Tuntuu että kunnon vaikutus tarkoittaa isoa määrää sivuoireita. Mä haaveilen Lyrica-lääkkeestä yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, mutta siinä on kuulemma kauheasti sivuvaikutuksia. Tää postaus sai mut miettimään, pitäiskö kuitenkin kokeilla. Vaikka on sivuoireita, niin se lääke voi KUITENKIN pelastaa sut. Niin kuin tuo Leponex sut.
VastaaPoistaNo on! Ja todellakin: kinkkistä. Minulla kesti se prosessi nelisen vuotta, mutta se on worth it. :-D
PoistaLyricasta olen minäkin kuullut tuota samaa! Ei auta kuin kokeilla. Ja mieluiten turvallisessa ympäristössä. Suosittelen kokeilemaan tai puhumaan lääkärille siitä! Totta, lääkkeet voivat pelastaa. Ainakin minun kohdalla kävi niin.
Tällaisena (entisenä / alaa nyttemmin vaihtaneena) sairaanhoitajana näyttää kyllä kieltämättä pelottavan pitkältä tuo sun lääkelistasi! :( Oot joutunut nuoresta iästäsi huolimatta kokeilemaan ihan liian monia lääkkeitä - onneksi sulla on niiden kanssa nyt mitä ilmeisimmin löytynyt hyvä tasapaino! :) Toivottavasti se myös pysyy yllä - saat keskittyä parantumiseen aivan eri tavalla, kun lääkkeet ei lisää kuormaan enää yhtään enempää. <3
VastaaPoistaAi, no siltä se on tuntunutkin.. :-( Mutta nyt on tosiaan tasapaino, ja paranemiseen keskittyminen on tärkeintä. ^^
PoistaSamaa mieltä muiden kanssa, tämä oli mielenkiintoista! Itse en edes käytä särkylääkkeitä ellei oikeasti ole ihan pakko, joten aina mielenkiinnolla (saako tästä olla kiinnostunut?) kuuntelen ja luen muiden lääkekokemuksista. Olet käynyt läpi tosi hurjan lääkerumban, mutta onneksi nyt on löytyneet hyvät lääkkeet! En muista oletko siitä joskus kirjoittanut, mutta tuliko sulla koskaan sellainen olo tai menitkö siihen asti, että et suostunut jotain sulle määrättyä lääkettä syömään, koska se ei kuitenkaan toimi toivotulla tavalla ja/tai sivuoireet ovat sietämättömät? Voisi luulla, että jossain kohtaa ehti iskeä pieni toivottomuus :(
VastaaPoistaKiva kuulla, tätä postausta onkin toivottu! ;-)
PoistaMulla on aika sama fiilis noiden särkylääkkeiden kanssa, vaikka ei varmaan uskoisi - syön muutenkin paljon lääkkeitä. Olen käynyt senkin vaiheen, että olen lopettanut itse omat lääkkeeni... Hyvää siitä ei koitunut, ei minulle eikä suljetulle osastolle. Ja sama täällä, luen mielenkiinnolla muiden lääkekokemuksia! Ja mielestäni tästä saa olla kiinnostunut, lääkkeet ovat kuitenkin tärkeitä.
Ja kuten mainitsinkin, lopetin Zyprexan syömisen itse. Ihan yhden ainoan sivuoireen, ruokahalun kasvamisen takia. Sitten sitä oltiinkin eristyksessä osastolla. Toivottomuutta olen myös kokenut, paljonkin: "ei mua enää mikään auta".
Kiitos vastauksestasi!
PoistaOnhan tuo aivan kamala loukku, että täytyisi vain jatkaa eteenpäin sellaisen kanssa, mikä ei toimi. Varsinkin, kun valitettavan monessa lääkkeessä alussa olo vain pahenee. :( Onneksi oot kuitenkin nyt saanut sellaiset lääkkeet, jotka toimii! Onhan se hienoa, että ollaan kaikki niin erilaisia, mutta tälläisten tilanteiden kohdalla toivoisi, että olisi vain ne kaksi valmistetta, joista kokeilla ja toinen toimii 100% varmasti!
Eipä mitään! :-)
PoistaNiinpä. Tosiaan, oikeat lääkkeet ovat siunaus. Ja se olisi hienoa! Voi olla, että tulevaisuudessa sitä voitaisiin testata tyyliin verikokeilla, mistä sitä tietää! :-D
Kyllähän noita lääkkeitä kertyy, kun pitkään sairastaa, ja sopivan yhdistelmän etisiminen vie aikaa ja on usein turhauttavaa. Kiva kuulla, että sinulle on löytynyt sopiva lääkitys :)
VastaaPoistaLeponex on monelle hyvä. Lääkärini kertoi, että kun psykiatreilta itseltään kysyttiin, mitä lääkettä he itse suosittelisivat, jos heidän lapsensa/läheisensä sairastuisi psykoosiin, useimmat valitsivat Leponexin. Ja tämä siitä huolimatta, että sillä on potentiaalisesti vaarallisiakin sivuvaikutuksia.
- TL
Niin totta! Mutta tämä on todellakin sen arvoista, voin viimeinkin elää hieman, köh, "normaalimmin".
PoistaIhanaa kuulla tuollaista Leponexistä, se on tosiaan tuntunut pelastaneen minut! Tosiaan, sivuoireet ovat inhottavia, enkä ainakaan minä saanut sitä syödä valkosolukadon takia. Olisi ulkomailta voinut saada lääkkeitä valkosolukatoon, mutta se olisi ollut hemmetisti liian kallista. Mutta nyt on hyvä lääkitys, se on tärkeintä! :-)
Hui melkoista lääkehelvettiä... Ite aloitin 2015 keväällä käyttämään cipralexiä. Lääkkeestä ei juurikaan ollut apua ja itsemurhayrityksen jälkeen se vaihdettiin 2016 helmikuussa sertraliniksi. Tällä hetkellä syön siis tuota enkä ole kovinkaan huomannut apua. Rinnalla kulkee myös ketiapinor, jota en suosittele kellekkään.
VastaaPoistaJep jep... Ja voi ei, hurjan ikävää kuulla tuo. Saisitpa sinäkin oikeat lääkkeet, ne helpottaisivat paljon. Ketipinoria en minäkään lähtisi suosittelemaan, jo 25mg:stä tuli sivuoireita, puhumattakaan korkeimmasta syömästäni määrästä. Hyvinhän se unta turvasi ja näin, mutta ei ei ei, minulla ei toiminut.
PoistaAikamoisia lääkemääriä oot käynyt läpi! Harmi että noin paljon joudutaan testailemaan ennenkuin se oikea löytyy. Mulle määrättiin aikanaan tota cipralexia, en koskaan sitä uskaltanut sivuvaikutusten takia aloittaa :o
VastaaPoistaVaikka sun blogitekstit onkin tosi surullisia usein, tykkään kyl niin kovasti lukee sun blogia <3 Kuten sun esittelyssäkin sanotaan, niin ihana rehellistä tekstiä tulee <3
Niinpä. Ja todellakin! Ihmeen monia lääkkeitä sitä joutuu testaamaan, varsinkin jos on herkkä saamaan sivuoireita.
PoistaOi, ihana kuulla Saga! ♥ Kiitos!
Oot vain käyny kauheen määrän mömmöjä läpi, huh. :O Omakin lista on suunnilleen yhtä pitkä, vaikka aikaväli on lyhyempi. Itse söin lääkkeitä neljä vuotta, mutta mulla oli vuoden ajan lääkkeistä päättämässä sellanen lääkäri, joka saatto samalla kerralla alottaa yhden, lopettaa toisen ja vielä muuttaa kolmannen annostusta - ei hyvä. Ja helvetillinen Zyprexa-ruokahalu on täällä myös käyty läpi. Nyt kun olen ollut pari vuotta ilman, olen huomannut että ruokakin on alkanut maistua joltain. Mulle löydettiin lopulta kans sopiva lääkitys, joka pystyttiin lopulta purkamaan pois ja nyt olen pärjännyt keskusteluilla ja koulun kevennyksellä. Mut oli se kokeilurumba sellasta, että niistä ajoista en muista mitään ja olen tullut siihen tulokseen, että ehkä ihan hyvä niin! :D Leponexista muuten yks lääkäri sanoi mulle joskus samaa, mitä ylempänä mainittu, että jos hänellä flippaisi niin sitä toivoisi saavan, mutta olin lukenut siitä ja kieltäydyin jyrkästi, ehkä se on hyvää kamaa kuitenkin ainakin joillekin. :D Hieno homma, että oot lopulta löytänyt sopivan lääkityksen, niin voit keskittyä paranemiseen ja elämän opetteluun muutenkin! Oon ehkä vuoden päivät(?) lueskellu blogiasi ja tekstiesi perusteella vaikutat kasvanen ja edistyneen tosi paljon. Tsemppiä tulevaan! :)
VastaaPoistaKieltämättä, ja ikävä kuulla... Tämä lääkerumba on tosiaan kamalaa, sitä ei toivoisi kenellekään.
PoistaNo tuo on kyllä ihan perseestä. Ei ollut kyllä pätevä lääkäri, ainakaan tuon kuulemani perusteella. Ja Zyprexa... Itselläni menee se vieläkin, mutta ruokahalu on tasoittunut. Painoa se vain nosti vietävästi.
Hienoa kuulla, että asiasi sumpliintuivat noinkin näppärästi, helppoa ei sinullakaan ole ollut. Sopiva lääkitys on tärkeää, ja purkaminen on suorastaan pakko tehdä hyvässä ympäristössä. Oon myös samaa mieltä, ettei niitä pahimpia aikoja tarvitsekaan muistaa... Tulisi vain paha mieli.
Jep, Leponex on ihan jees. Jännä kuulla näin jälkikäteen muidenkin kertomuksia kyseisestä lääkkeestä, itselleni kun se oli SE lääke.
Ja oikean lääkityksen avulla minäkin olen suosta rämpinyt, elämä maittaa taas. :-) Ja voi että, hurjasti kiitoksia, ja kiitos ihanasta kommentistasi! Tsemppihalit sinnekin, voimia! ♥
Mulla ei ollut aavistustakaan et sulle oltiin koitettu noin montaa lääkettä :o onneks nykyset toimii :) tsemppiä ja olet rakas ❤
VastaaPoistaEn ole viitsinyt jostain syystä puhua sinulle näistä, vähän arka aihe puhua face to face. Kiitos A, olet tärkeä! ♥
PoistaLääkkeen löytäminen voi olla vaikeaa, ja vielä oikea annostus. Minulle ensimmäinen epilepsia lääke pahensi ahdistusta, toinen ei pahenna, mutta epileptisiä kohtauksia on.
VastaaPoistaNiinpä. Minulla on oikeat lääkkeet, ja voinnin mukaan vaihtelee annostus.
PoistaVoitko kertoa mulle tuosta melatoniinistä,että miten sun lääkärit siihen suhtautuu ja montako milligrammaa otat ja milloin ennen nukkumaanmenemistä.Mulle lääkäri vaan nauraa uniongelmille ja melatoniini asiat ovat ihan naurettavia...Kiinnostais vaan,jos sun psykiatrikin ymmärtää,että voi auttaa??
VastaaPoistaOtan melatoniinia yleensä 6mg ja noin puoli tuntia ennen nukahtamista. Mua melatoniini auttaa, joidenkin mielestä se on turhaa.
PoistaMulle taas ylilääkäri lupasi,että pääset muiden potilaiden joukkoon,kun syöt Leponexiä ja ja jos se ei auta niin seuraavaksi sähköshokkeja.Mulle oli syötetty noin 3 viikon ajan erilaisia neurolepticoctaileja ja olin eristettynä muista potilaista vieraassa sairaalassa vieraiden hoitajien keskellä ja pelkäsin ihan hulluna mitä on meneillään.
VastaaPoistaKun sain lupauksen toisten potilaiden joukkoon pääsemisestä ,olin valmis teeskentelemään "paranemista" ,koska hoitajat ajoivat minut ihan hulluksi.Yksikin hoitajaopiskelija(mies) pilaili toiselle miesopiskelijalle lähtiessään kotiin,toisen jäädessä vierihoitamaan minua,että nyt jäi hyvä pano sivu suun.Mainittakoon vielä erikseen,että pelkäsin juurikin raiskausta !
Tämä vierihoito oli mielestäni tunkeilevaa,mutta jälkikäteen luin ,että hoitajat olivat kokeneet sen kiusallisena,että menin ikään kuin heidän "ihon alle" No samat sanat ja minä olin se uhri ja en tiennyt miksi ne minussa roikkuvat ja syöttävät väkisin lääkkeitä .Minustakin tuntui,että menivät ihon alle eivätkä jättäneet rauhaan,heillä kuitenkin päättyi hoitovuoro,mutta minä sain vain uuden vastahakoisen hoitajan vaivoikseni.
Sitä vaan,että mulla aloitettiin Leponex ja teeskentelin,että kaikki ok.Teeskentelin loppuun asti,että kaikki ok,vaikka minulla oli pahoja sivuoireita.Vaihdoin kotona vanhaan jo 12 vuotta sopineen lääkityksen takaisin itse.Leponex aiheutti mm. yöllistä kuolaamista eli aamulla tyyny ihan märkä ja minulla aktivoitui akne poskissa ja leuassa ja kaulassa ilmeisesti tästä märkyydestä.Eli ihan kunnon akne ei mitään pikkunäppyjä.Oli myös pahaa ummetusta ja vaikka mitä,mutta tuohon kuolaamiseen ei auttanut mikään Triptyl,se kokeiltiin eikä mikään Scopoderm laastari.Sairaalassa minulle tykitettiin vaan neuroleptejä,eikä kukaan edes pohtinut mikä minulla on.Vanha diagnoosi,jonka sain joskus määräsi kaiken.Harjavallassa syötetään kaikille Leponexiä!!Siellä kaikki ovat skitsofreenikkoja ,joihin muut lääkkeet eivät tehoa.Aika jännä juttu??
Aivan järkyttävää luettavaa nuo kokemuksesi. En osaa sanoa mitään, aivan kamalaa... :( Toivottavasti sulla menee nykyään paremmin.
PoistaOlis muuten kiva tuntea sut,mä asun Raumalla
VastaaPoistaAii! Mun täytyy miettiä jokin keino, jolla saisitte muhun yhteyden yksityisesti.
Poista