12. huhtikuuta 2017

HARHOJA, LIIKAA HARHOJA

Harmikseni en välttynyt eilenkään harhoilta. Ne tulevat ja yllättävät. Miksi näin usein? Parin viikon päästä on aikaistettu erikoislääkärin tapaaminen, tällä kertaa vuodatukseni kontrollia ottavista harhoista otettiin enemmän tosissaan. Eilen tanssin liikaa niiden pillin mukaan.

Hyvin harvoin uskallan puhua harhoistani, olen alkanut häpeämään niitä. Niistä on paljon helpompi kirjoittaa, en koe olevani uhattu jos "vain" kirjoitan niistä.

Menin eilen hakemaan lääkkeitä. Katsoin lasiovesta ulos, ja aidan takana oli jokin piikikäs ja harmaa olento. Näytti ihan pokémonilta. Yhtäkkiä se syöksyi lasioveen, ja lopulta näin sen jokaisesta kiiltävästä pinnasta. Pelkään kiiltäviä pintoja, niistä voi näkyä vaikka ja mitä.

Otin lääkkeet ja menin huoneeseeni. Seinät vääristyivät, ja tuntui kuin seinän läpi olisi tullut paljon käsiä. Kädet hapuilivat minua kohden. Yksi käsi sai minusta otteen, ja alkoi kuristamaan. Tunsin selvästi ne kädet kurkullani. Pakokauhun vallassa ja vapisten kävelin yleisiin tiloihin. Kuulin sen miehen äänen, se käski minua, mutta pistin vastaan parhaani mukaan. Itkin, itkin vuolaasti.

Ei tämä voi jatkua näin. En ole koulukuntoinen vielä vuosiin, jos tämä jatkuu. Se surettaa. Miksi en voisi olla normaali? Antaisin mitä vain, että olisin terve, koulukuntoinen ja enemmän tasapainossa. Surettaa niin paljon. Haluaisin kouluun, on suunnitelmia ja rohkeutta, mutta ei voimia.

Huh, tulipahan vuodatettua. Harhat ovat ikäviä, mutta lääkkeillä ne pysyvät helpommin kontrollissa. Tälläistä tällä kertaa, palaillaan! :-)

8 kommenttia:

  1. Voimia Sinulle kovasti! Ei sinulla ole mitään hävettävää, et ole itse aiheuttanut noita harhoja-on parempi, että hoitajasi tietävät missä voinnissa milloinkin olet. Kaunista kevättä Sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! Aivan totta, rehellisyys kunniaan. Ei olisi syytä hävetä... Mutta mutta, jotenkin osaan kääntää sen rosoiseksi mielessäni. Kaunista kevättä sinnekin! ♥

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Pelottavaa se onkin, valitettavasti. Kamalaa pelätä itseään.

      Poista
  3. On todella mielenkiintoista lukea tekstiä tuollaisista kokemuksista, joita itse on ihan kauhean vaikea yrittää kuvitella. Kirjoitat tosi hyvin kyllä, toivon sulle kaikkea parasta ja että harhat jättäisivät sinut vielä rauhaan! Voimia <3

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella tilanteesi - tykkäänkin selittää pelot tunteina ja tunteet mahdollisimman tarkasti. Kiitos kovasti, ihana kuulla tälläistä palautetta. Voimia, halauksia! ♥

      Poista
  4. Hurjan paljon tsemppiä ja jaksamista! ♥ oot tärkeä, vaikka nyt on vaikeaa ja hankalaa niin muista että pikku hiljaa vain eteenpäin, kyllä ne paremmat päivät on edessäpäin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aivan totta ystäväiseni, aivan totta. :-) Olotila vaihtelee, mutta kunhan ne hyvät olot vahvistuisivat. ^^ Olet tärkeä. ♥

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)