21. maaliskuuta 2015

DONITSI

ja tää bisnes vaan ahistuksen monisti
makeet kuoret, tyhjä sisältä – donitsi
En juurikaan pysty olla julkisilla paikoilla ilman meikkiä. Hävettää. Hävettää olla minä. Haluaisin vain olla vielä pienen pieni tyttö, viaton ja pahasta maailmasta tietämätön. Tai sitten kaiken kokenut ja silti onnellinen, en tiedä kumpi on parempi.

Pienenä tyttönä sitä ei edes saisi (tai no saisi ja saisi, mutta minä en antaisi nuoren tyttöni meikata) meikata. Aikuisena naisena sitä tietäisi, ettei kukaan välitä, vaikka olisi ilman meikkiä. Tiedostan, että minun ei tarvitsisi meikata, mutta se on hankala juttu.

Olenko minä riippuvainen muiden mielipiteistä? Olen. Tarvitsisiko minun välittää kauppajonossa seisovan 54-vuotiaan Penan mielipiteestä ulkonäöstäni? No ei. Mutta välitän silti. Sitä se on kun on runneltu itsetunto.

Eniten minua häiritsee, jos teinitytöt katsovat minua. En tiedä miksi, mutta tunnen nuoren tytön katseen arvostelevaksi ja ylimieliseksi, vaikka minua vilkaiseva tyttö voisi olla vaikka kuinka herttainen ja ihana! :-(

Onko muita saman ongelman kanssa painivia?

14 kommenttia:

  1. Täältä löytyy myös. Harvemmin tulee lähdettyä ilman meikkiä mihinkään, ja jos lähen niin kokoajan on tosi rasittava olo eikä halua katsoa keneenkään päin tai mitään.. Tyhmää, mutta minkäs itelleen voi :-D

    VastaaPoista
  2. Eivät tuollaiset ajatukset ole mikään ihme, jos on kärsinyt koulukiusaamisesta. Jos saa päivittäin kuulla muilta olevansa vastenmielinen ja kamala, miten voi olla ottamatta itseensä, jos joku kiusaamisen loputtuakin sanoo jotain samankaltaista?

    VastaaPoista
  3. Mä oikeastaan harvoin jaksan meikata, jos ei ole mitään erityistä menoa. Mutta ei se tarkoita etteikö mua tavallaan ahistais kävellä julkisilla paikoilla. Mitä ne kaikki muut ihmiset ajattelee musta? Naurua kuullessa oon ihan varma, että mulle nauretaan. Joten ymmärrän sun ongelmasia aika hyvin.

    Muista kuitenkin, että kaikki on omalla tavallaan kauniita ja varmana joskus tää fiilis helpottaa. Ainakin toivon niin :-)

    http://vibefall.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun. Joskus ei vain jaksa meikata, ja vaikka meikkaisikin, ahdistaa.

      Niimpä! :-)

      Poista
  4. Mä niin tiedän tunteen. Jos joku koko ajan toistelee, kuinka kauhea, ruma, läski jne. on, rupeaa siihen pian itsekin uskomaan. Nuo sanat jää päähän loppuelämäksi.
    Tsemppiä sulle, sun pitää vaan jaksaa uskoa että oot ihana just sellasena kun oot. Ihan sama ootko meikillä vain ilman :--)

    VastaaPoista
  5. Itsekin olen paininut saman asian kanssa. Kuitenkin olen huomannut, että mitä erikoisemmin olen pukeutunut ja mitä enemmän ihmiset tuijottaa, sitä parempi mun on olla :D Kun pukeudun fiftarityyliin arkisinkin, voi ihmiset tulla kyselemään olenko menossa naamiaisiin. Silloin tunnen olevani onnistunut. Ilman meikkiä collegehousuissa on kyllä paha kulkea ulkona. En tunne olevani minä itse, vaan joku mitäänsanomaton hiirulainen. Mahtaakohan sitä ikinä päästä tosta tunteesta eroon. Mulla on pakkomielle näyttää mahdollisimman erilaiselta kuin muut :D

    T. http://remainsoftoday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt oman tyylisi! :-) Sulla on kyllä kiva tyyli, oon tsekkaillut sun blogia.

      Poista
  6. Itse pystyn nykyään oleilemaan julkisella paikalla helpostikin ilman meikkiä. Eilen töissäkin tajusin, että kappas, empä oo muistanu meikata tänään eikä haitannu sen enempää.

    VastaaPoista
  7. Löysin sun blokin eilen ja olen mielenkiinnolla lukenut, kuinka positiivisesti jaksat olla, vaikka käyt koko ajan kamalaa taistelua. Tähän kirjoitukseen oli pakko kommentoida. Ihankuin joku olisi kirjoittanut omat ajatukseni ylös. On aina tuntunut, että ajattelen ainoana maailmassa näin, kun kaverit ihmettelee, miten voin olla niin pakkomielteinen ja tarkka ulkonäköni suhteen. Meikkauksen varsinkin.
    Mulla on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja vaikea masennus. Silti ongelmat tuntuu nyt toosi pieniltä kun oon sun ajatuksista lukenut. Ihailen kovasti sitä, kuinka jaksat ja menet eteenpäin vaikka pahalta tuntuu. Saa itsekkin voimaa. Jatka samaan malliin, kaikesta selvitään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! Ja täytyyhän sitä nyt edes yrittää olla positiivinen.

      Hmm, ikävä kuulla sinun painivan samojen asioiden kanssa.

      Voimia sinulle! ♥ Aivan ihana kommentti. :-) Mutta muista, eivät sinun ongelmat sen vähäisempiä ole kuin minunkaan.

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)