6. maaliskuuta 2015

MINKÄLAINEN PAIKKA ON NUORISOPSYKIATRIAN SULJETTU OSASTO, OSA 1

Suljettu osasto. Mitä sinulle tulee mieleen?

Olen siis ollut neljä kertaa suljetulla osastolla. Ensimmäisellä kerralla tykkäsin olla siellä kovin, koin olevani turvassa. Kotona ei ollut hyvä olla. En ensimmäisellä jaksolla ollut vielä kovin psykoottinen, joitakin harhoja näin kyllä, mutta pärjäsin niiden kanssa. Olin hyvin hiljainen, ujo ja vetäytyvä, en ottanut juurikaan kontaktia kehenkään, pelkäsin liikaa. Ensimmäisellä jaksolla diagnoosini olivat vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Toisella jaksolla olin myös muistaakseni vapaaehtoisessa hoidossa. En muista enää kunnolla, mutta muistaakseni vapaaehtoishoito vaihdettiin pakkohoitoon ollessani jonkin aikaa osastolla. Diagnoosit olivat samat kuin ensimmäisellä jaksolla.

Kolmannella kerralla sain psykoosikohtauksen kuntoutumisyksikössä. Kaikki alkoi minulle jo normaalista pahasta olosta, olin hyvin itkuinen ja harhainen. Sätkin harhojen takia, sain rauhoittavia. En muista enempää, mutta minut kuulemma vietiin ensin sairaalaan ambulanssilla ja siitä suljetulle. Sain suljetulla kaksi piikkiä perseeseen, kun en pystynyt ottamaan lääkkeitä suun kautta.

Heräsin osastolta, olin paniikissa. Lähdin harhailemaan käytävälle, ja minut raahattiin takaisin seurantahuoneeseen. Seurantahuoneeseen joutuu, jos on vaaraksi itselleen, tarvitsee jatkuvaa valvontaa (kameravalvontaa) tai vastaavaa. Olin monta kertaa lepositeissä, "lepareissa". En muista juurikaan tästä ajasta mitään, olen kuitenkin ihan tyytyväinen, etten muista. :-/

Diagnoosini taisivat olla vakava psykoottinen masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Lepositeet, kuva: YLE
Neljännellä kerralla lääkärit päättivät, että olin liian huonossa kunnossa kuntoutumisyksikköön. Minulla oli ainakin käskeviä harhoja, muuta en muistakaan.

Olin kolme viikkoa eristyksessä, kuulemma makasin vain sängyssä. Olin lepareissa liian monta kertaa. Ai, miksi? No, olin itsetuhoinen. Hakkasin itseäni, seiniä, raavin itseäni, hourin ja olin harhainen. En ikinä käynyt kenenkään päälle, satutin vain itseäni. Monet ystäväni kävivät hoitajien päälle, olin jokusen kerran todistamassa tätä.

Eristykseen sain kerran muovilusikan, katkaisin sen ja aloin "viiltelemään" sillä. Hoitaja huomasi arvet kädessäni, ja arvatenkaan en saanut enää muovilusikoita... :-D Muutenkin satutin itseäni todella paljon, raavin käteni verille monta kertaa ja jos olin salakuljettanut terän, viiltelin sillä.

Miten sinne joudutaan
Suljetulle joutuu, jos on vaaraksi itselleen tai muille ihmisille. Jos on esimerkiksi psykoosissa tai riehuu, osastolla olen myös tavannut päihteiden käyttäjiä ja paljon syömishäiriöisiä. Itse jouduin kaksi kertaa siis masennuksen takia, ja kaksi kertaa psykoosin takia.


Pakkohoidon ja vapaaehtoishoidon erot
Pakkohoidossa ollaan nimensä mukaisesti oman tahdon vastaisesti hoidossa. Paljon kuulee puhetta, että pakkohoidossa olevia kohdellaan eri tavalla kuin vapaaehtoishoidossa olevia. Mielestäni tämä ei ole totta. Toki pakkohoidossa olevia seurataan enemmän!

Harhaluuloja suljetusta osastosta
"Sinne on pakotettu kaikki mielisairaat"
Suljetulle voi joutua pakkohoitoon, mutta jotkut menevät sinne vapaaehtoisesti.

"Hullut on siellä pakkopaidoissa"
Ei. Pakkopaitoja ei ainakaan Suomessa enää käytetä. Hullut? Mielenterveysongelmainen ei tarkoita hullua. Ja mt-ongelmistakin voi parantua, jopa skitsofreniasta! Jotkut skitsofreniasta kärsivistä voivat käydä normaalisti töissä jne.

"Siellä ei ole mitään yksityisyyttä"
Tavarat ratsataan alussa, ja joka kerta lomalta palatessa. Joskus tavarat ratsataan, jos hoitajat epäilevät, että nuoren hallussa on jotain kiellettyä. Jos on vierihoidossa, hoitaja on koko aika läsnä. Joskus hoitajat saattavat tulla suihkuun ja vessaan mukaan, mutta ei todellakaan kaikilla!

Vierihoito
Vierihoidossa nuorta valvotaan koko aika. Suihkuun ja vessaan saatetaan tulla mukaan.

Seurantahuone ja leparit
Seurantahuoneeseen joutui, jos oli itselleen tai muille vaaraksi. Lepareihin taas, jos oli väkivaltainen, itseään tai muita kohtaan. En osaa selittää yleisesti tästä, en ole lääkäri. :-D

Seurantahuone oli kamala, mutta todellakin tarvitsin sitä. Ei minua olisi voinut jättää huoneeseen raapimaan käsiä verille ja hakkaamaan itseäni.

Eristys
Eristyksessäkin olin lepareissa. Eristyshuoneessa oli leposidesänky ja patja lattialla. Jossakin vaiheessa sain lehtiä luettavaksi, ja loppupuolella pystyin niitä lukemaan.

Olin todellakin eristyksessä kolmisen viikkoa, kuulemma vain makasin sängyssä. En muista tästä ajasta juuri mitään, voisin tehdä jossain vaiheessa postauksen, mitä äitini muistaa tästä ajasta?

22 kommenttia:

  1. Hui. Kuulostaa kyllä näin ulkopuolisen korvaan aika hurjalta paikalta tuo suljettu osasto. Kirjotat muuten tosi hyvin ja sain ainakin itse aika kattavan kuvan, millaista siellä on olla. Ja varmasti tuo postaus, jossa äitisi kertoisi muistojaan, voisi olla mielenkiintoinen. :)

    http://c-duracell.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Kiitos! Täytyy katsella, jos sellaisen saisin väsätyksi.. :-)

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus! Oon itse kiinnostunut juurikin tälläisistä mielenterveysongelmista jne ja olinkin menossa lähihoitaja kouluun opiskelemaan, mutta mieli muuttui kuitenkin viime hetkellä- Aikuisena sitten. Ja jos tästä blogista jotain sanon, niin todella hieno ulkoasu ja kirjoitat ihanan selvästi! Mukavaa kevään jatkoa ja jaksamista sinulle <3

    http://lavidaes-elamaon.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin minäkin. Kiitos, olenkin tuskaillut tän ulkoasun kanssa... :D Samoin! ♥

      Poista
  3. jjuu tee vaa postaus sun äidin muistamista jutuist liityen osastoo:)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaapa hurjalta sinun kaikki kokemukset, ei kyllä kuullosta miltään unelmalta tuo suljettu! mutta haluan kuitenkin toivottaa sinulle kaikkea hyvää kaikesta huonosta huolimatta, mitä oletkaan kokenut ♥ kohti parempaa!

    emmikristiinan.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. oon nyt täältä muutamia postauksia lukenu, ja täytyy kyllä sanoo et oon aika shokissa... en oo ikinä kuvitellu et jollain noinki nuorella vois olla näin vaikeeta.. kirjotat ihan sikahyvin ja kadehdin sun rohkeutta kirjottaa noin yksityisiä asioita nettiin! toivottavasti sun elämä helpottuis!

    VastaaPoista
  6. Itsekin olen ollut aikuisten suljetulla osastolla useamman kerran, ja koin sen turvalliseksi silloin kun olin itsetuhoinen. Tavallisia ihmisiä siellä on todellakin, osalla toki todellisuudentaju on alentunut yleensä psykoottisuuden vuoksi. Olet kyllä kauan joutunut olemaan erityksessä :(
    Pelkään välillä harhoja, koska minulta niistä kysellään usein. Olisinkin kysynyt, muistatko miten sinulla ne alkoivat ja erotitko ne heti harhoiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, että pelkäät harhoja. Ja hmm, tuo onkin tiukka kysymys. Ensimmäinen harhani oli kissanainen, sitten tuli cowboy. Minulle ne olivat totisinta totta.

      Ensimmäisen osastojaksoni aikana näin kotini vintissä mustia hiuksia, jotka sitten mystisesti katosivat. Näin myös satunnaisesti muitakin harhoja, kuten patsaita, leijuvia koiria ja vuoristoradan. Ne olivat outoja, muttei kovin uhkaavia. Osastolla kysyttiin, että onko minulla harhoja. No, ei tietenkään? Hoitaja kyseli ja kyseli ja kerroin oudoista hiuksista katonrajassa. Asiaa ei kuitenkaan otettu vakavasti.

      Voisin tehdä asiasta postausta, kerrottavaa riittäisi. :-D Mutta ei, en erottanut niitä harhoiksi. Totta ne olivat mielestäni.

      Poista
  7. Kiinnostava blogi. Mullakin jonkun lainen sos.tilanteiden pelko, mutismi. Jota blogini käsittelee


    http://elamahiljaisuudessa.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  8. Katon sun blogin ja luen myös koska vaikuttaa kyl kiinnostavalt... Eikä tuo kuullosta nii pahalta. Mulla on itelläni ollu keskivaikee masennus ja ahdistuneisuushäiriö aika pahana ja joitai harhoja... Mut oon kunnos jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Eikä osasto tosiaan paha paikka ole minun mielestäni. Riippuu paljon itsestä. Tsemppiä!

      Poista
  9. Mikä on lepardi tai joku mut oot ihana❤️

    VastaaPoista
  10. Ei suljetun osaston kuulukaan olla mikään unelmahotelli. Hurja paikka se on varmaan sen syyn takia, miksi siellä ollaan. Harhaisia, itseään satuttavia potilaita.Tai hoitajien päälle käyviä potilaita. Suljetun osaston on tarkoitus auttaa ja sitä se tekee. Kyllä se vaan on unelmapaikka sairaalle. Missä sitä moni harhainen olisikaan ollut ilman suljettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan. Sinne mennään hoitoon eikä asumaan. Näin suljetusta osastosta uloskasvaneena voin sanoa, että olen samaa mieltä kanssasi.

      Poista
  11. Piti vielä äskeiseen lisätä, että veljeni olisi aikoinaan tarvinnut suljettua. Mutta ei, hänet päästettiin avohoitoon. Ja kuinkas kävikään, seuraavaksi jouduimme saattelemaan hänet hautaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tippa linssiin. Oon niin, hyvin pahoillani tuosta, vaikkei minun osanottoni ketään varmaan hyödytä. Haleja.

      Poista

Arvostan jokaista ystävällistä kommenttia! :-)